Vuorovaikutus tanssissa
Härkönen, Vilma (2019-05-08)
V. Härkönen
08.05.2019
© 2019 Vilma Härkönen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905242031
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905242031
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaista vuorovaikutusta tanssissa on havaittavissa, erityisesti, millaista liikkeeseen kytkeytyvää vuorovaikutusta tanssissa voi olla. Tutkimuskysymykset olivat: Mitä tanssi on? Millaista vuorovaikutus tanssissa on? Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena.
Tutkimuksessa nousee esiin, että tanssi on kulttuurisidonnaista, eikä sille siksi voida löytää yhtä yleismaailmallista määritelmää, mutta sen mahdottomuus ei tarkoita, ettei tanssin käsitteen määrittelemisen prosessi olisi turhaa. Tanssi on fyysistä ja kulttuurista käyttäytymistä, joka on syntynyt sosiaaliseksi ja osallistavaksi ajanviettotavaksi. Tanssin kautta voidaan ilmaista tunteita ja tuntemuksia luovasti kehon kautta, sekä päästä lähemmäs omaa kehollisuutta. Tanssin ydin on kokemuksellisuus ja liikkeen merkityksellisyys. Liike ympäröi ihmistä syntymästä saakka, ja on siten luonnollinen osa olemassaoloamme. Liike on merkityksellistä itsessään, mutta sillä voi olla myös symbolinen merkitys. Tietoisuuden kautta kehon liikkeille muodostuu tanssiessa merkitys.
Tanssiva keho heijastaa kulttuurin tapaa ymmärtää kehoa ja kehollisuutta. Länsimaissa korostuu jako ruumiillisuuteen ja hengellisyyteen. Tämä yhdistettynä tieteen kykenemättömyyteen tutkia kokemuksellista kehoa on johtanut ajatukseen objektiivisesta kehosta, joka on irrallinen osa ihmistä, vaikka keho on subjektinen. Tanssin kokemuksellisuus on saanut väistyä esittävyyden tieltä, aina 1900-luvulle saakka. Tanssissa vuorovaikutus on sanatonta viestintää, jossa kehon kokemuksellisuus korostuu. Kontakti-improvisaatiossa tanssillinen vuorovaikutus on toiminnan keskiössä: kehollisuus, keholla kuunteleminen ja vastaaminen ovat kontakti-improvisaation ydin.
Tutkimuksessa nousee esiin, että tanssi on kulttuurisidonnaista, eikä sille siksi voida löytää yhtä yleismaailmallista määritelmää, mutta sen mahdottomuus ei tarkoita, ettei tanssin käsitteen määrittelemisen prosessi olisi turhaa. Tanssi on fyysistä ja kulttuurista käyttäytymistä, joka on syntynyt sosiaaliseksi ja osallistavaksi ajanviettotavaksi. Tanssin kautta voidaan ilmaista tunteita ja tuntemuksia luovasti kehon kautta, sekä päästä lähemmäs omaa kehollisuutta. Tanssin ydin on kokemuksellisuus ja liikkeen merkityksellisyys. Liike ympäröi ihmistä syntymästä saakka, ja on siten luonnollinen osa olemassaoloamme. Liike on merkityksellistä itsessään, mutta sillä voi olla myös symbolinen merkitys. Tietoisuuden kautta kehon liikkeille muodostuu tanssiessa merkitys.
Tanssiva keho heijastaa kulttuurin tapaa ymmärtää kehoa ja kehollisuutta. Länsimaissa korostuu jako ruumiillisuuteen ja hengellisyyteen. Tämä yhdistettynä tieteen kykenemättömyyteen tutkia kokemuksellista kehoa on johtanut ajatukseen objektiivisesta kehosta, joka on irrallinen osa ihmistä, vaikka keho on subjektinen. Tanssin kokemuksellisuus on saanut väistyä esittävyyden tieltä, aina 1900-luvulle saakka. Tanssissa vuorovaikutus on sanatonta viestintää, jossa kehon kokemuksellisuus korostuu. Kontakti-improvisaatiossa tanssillinen vuorovaikutus on toiminnan keskiössä: kehollisuus, keholla kuunteleminen ja vastaaminen ovat kontakti-improvisaation ydin.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38618]