Oppilaan oppimisen arviointi kuvataiteen oppiaineessa
Junkkila, Sanna (2019-05-20)
S. Junkkila
20.05.2019
© 2019 Sanna Junkkila. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905221906
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905221906
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten oppilaan oppimista arvioidaan kuvataiteen oppiaineessa. Lähestyn aihetta opettajan näkökulmasta. Tutkielmani on tyypiltään kirjallisuuteen ja aiempiin tutkimuksiin perustuva teoreettinen työ. Käyttämässäni kirjallisuudessa on sekä kotimaisia että kansainvälisiä julkaisuja.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen käsittelyjärjestys alkaa kolmannessa luvussa, kun tutkin kuvataideopetusta ja sen lähtökohtia. Neljännessä luvussa tarkastelen taidetta taidekäsitysten, taidetta koskevan tiedon sekä taiteen tulkinnan ja arvottamisen kautta. Viidennessä luvussa tarkastelen sitä, mitä tarkoitetaan kuvataiteessa tapahtuvalla oppimisella. Tuon esille näkemyksiä sosiokonstruktivistisista oppimisteorioista, kuvallisen kehityksen teorioista ja taiteellisesta oppimisprosessista. Kuudennessa luvussa käsittelen arvioinnin yleistä ja kuvataidetta koskevaa määritelmää, joka perustuu vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa annettuun kuvaukseen. Esittelen myös menetelmiä, joiden avulla opettajat toteuttavat arviointia kuvataideopetuksessa.
Kirjallisuuden tarkastelun tuloksena on, että opettajan arviointi oppilaan oppimisesta kuvataiteessa perustuu hänen taidekäsitykseensä ja oppimiskäsitykseensä. Arviointi heijastaa siis opettajan omia käsityksiä, mutta se on myös osa pedagogista toimintaa, joka määräytyy opetussuunnitelman määrittelemän arvioinnin luonteen ja tavoitteen kautta. Portfolio on tutkimusten mukaan hyvä väline arviointiin, sillä se korostaa prosessia ja produktia samanarvoisesti ja antaa mahdollisuuden itsearviointitaitojen kehittymiselle.
Johtopäätökseni on, että opettaja arvioi oppilaan oppimista kuvataiteen oppiaineessa seuraavien lähtökohtien kautta: 1) tuntemalla taiteellisen oppimisen teorioita, 2) asettamalla oppimiselle kuvataiteen opetussuunnitelman mukaisia tavoitteita, 3) rakentamalla paikkoja, jossa oppilas voi osoittaa tämän oppimisen havaittavasti ja 4) luottamalla erehtyväiseen, mutta senhetkisesti parhaiten perusteltuun näkemykseensä.
Kun opettaja tiedostaa ja hyväksyy taiteelle monenlaisia ja erilaisia ilmenemismuotoja ja uskoo, että jokainen oppilas voi kokea, tuottaa ja oppia taidetta, hän luo kannustavan ja kaikkia oppilaita tavoittavan kuvataiteen opetuksen. Moninaisuuden huomioiminen konkretisoituu arvioinnissa, jossa sekä prosessilla että produktilla on selkeät ja keskusteltavat kriteeriperustaiset arviointikohteet. Arvioinnin subjektiivisuutta ei tule kieltää, vaan pikemminkin käyttää voimavarana ja jatkuvana kehityksen kohteena. Jatkotutkimus tämän kandidaatintutkielman pohjalta voisi liittyä opettajien kokemuksiin portfolion käyttämisestä arvioinnin välineenä.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen käsittelyjärjestys alkaa kolmannessa luvussa, kun tutkin kuvataideopetusta ja sen lähtökohtia. Neljännessä luvussa tarkastelen taidetta taidekäsitysten, taidetta koskevan tiedon sekä taiteen tulkinnan ja arvottamisen kautta. Viidennessä luvussa tarkastelen sitä, mitä tarkoitetaan kuvataiteessa tapahtuvalla oppimisella. Tuon esille näkemyksiä sosiokonstruktivistisista oppimisteorioista, kuvallisen kehityksen teorioista ja taiteellisesta oppimisprosessista. Kuudennessa luvussa käsittelen arvioinnin yleistä ja kuvataidetta koskevaa määritelmää, joka perustuu vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa annettuun kuvaukseen. Esittelen myös menetelmiä, joiden avulla opettajat toteuttavat arviointia kuvataideopetuksessa.
Kirjallisuuden tarkastelun tuloksena on, että opettajan arviointi oppilaan oppimisesta kuvataiteessa perustuu hänen taidekäsitykseensä ja oppimiskäsitykseensä. Arviointi heijastaa siis opettajan omia käsityksiä, mutta se on myös osa pedagogista toimintaa, joka määräytyy opetussuunnitelman määrittelemän arvioinnin luonteen ja tavoitteen kautta. Portfolio on tutkimusten mukaan hyvä väline arviointiin, sillä se korostaa prosessia ja produktia samanarvoisesti ja antaa mahdollisuuden itsearviointitaitojen kehittymiselle.
Johtopäätökseni on, että opettaja arvioi oppilaan oppimista kuvataiteen oppiaineessa seuraavien lähtökohtien kautta: 1) tuntemalla taiteellisen oppimisen teorioita, 2) asettamalla oppimiselle kuvataiteen opetussuunnitelman mukaisia tavoitteita, 3) rakentamalla paikkoja, jossa oppilas voi osoittaa tämän oppimisen havaittavasti ja 4) luottamalla erehtyväiseen, mutta senhetkisesti parhaiten perusteltuun näkemykseensä.
Kun opettaja tiedostaa ja hyväksyy taiteelle monenlaisia ja erilaisia ilmenemismuotoja ja uskoo, että jokainen oppilas voi kokea, tuottaa ja oppia taidetta, hän luo kannustavan ja kaikkia oppilaita tavoittavan kuvataiteen opetuksen. Moninaisuuden huomioiminen konkretisoituu arvioinnissa, jossa sekä prosessilla että produktilla on selkeät ja keskusteltavat kriteeriperustaiset arviointikohteet. Arvioinnin subjektiivisuutta ei tule kieltää, vaan pikemminkin käyttää voimavarana ja jatkuvana kehityksen kohteena. Jatkotutkimus tämän kandidaatintutkielman pohjalta voisi liittyä opettajien kokemuksiin portfolion käyttämisestä arvioinnin välineenä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34547]