Erityisyyden merkitys minäkuvalle : erilaisuuden kokemuksia
Halm, Emilia; Puoskari, Miina (2019-05-23)
Halm, Emilia
Puoskari, Miina
E. Halm; M. Puoskari
23.05.2019
© 2019 Emilia Halm, Miina Puoskari. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905252135
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905252135
Tiivistelmä
Erityisyys pohjaa yhteiskunnan arvojen ja sosiaalisten normien pohjalta määritettyyn ajatukseen normaalista ja poikkeavasta. Poikkeavuus on ilmiönä universaali, mutta ei ole olemassa universaalia tapaa olla poikkeava. Lääketieteen näkökulmasta erilaisuutta voidaan määritellä diagnoosien perusteella. Tässä tutkimuksessa erityisyys ja erilaisuus nousevat ulkoapäin määriteltyjen diagnoosien pohjalta. Minäkuva kuvaa yksilön käsitystä itsestään, vastaten kysymyksen ”millainen olen”. Miten ulkoapäin erilaiseksi määrittely kohtaa yksilön omissa kuvailuissa itsestään ja mikä merkitys saadulla diagnoosilla on tässä yhteydessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä merkitys ulkoapäin määritellyllä erityisyydellä on yksilön minäkuvan kehitykselle. Merkityksiä pyritään löytämään haastateltavien henkilökohtaisten erilaisuuden kokemusten kautta. Teoreettinen viitekehys tässä tutkimuksessa muodostuu erilaisuuden ja minäkuvan käsitteiden tarkastelusta.
Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisia eli laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Aineistoa on lähestytty narratiivisen tutkimusotteen näkökulmasta painottaen henkilökohtaisia kokemuksia. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla viideltä eri tavoin diagnosoidulta aikuiselta tammikuun 2019 aikana. Haastateltavien diagnoosit ovat moninaisia ja he ovat iältään 22–45-vuotiaita. Tutkimuksen aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimustuloksissa oman erityisyyden merkitys itselle koettiin positiivisten, neutraalien ja negatiivisten kokemusten kautta. Erilaisuuden kokemuksia synnyttäviksi tekijöiksi määriteltiin koettu minä ja muut -asetelma, ulkoapäin saatu palaute sekä samaistumattomuus. Erilaisuuden kokemuksia ehkäiseviksi tekijöiksi nimettiin omien ja ympäristön ajatusmallien muutoksia sekä koulun toimintaympäristöön liittyviä kehitysehdotuksia. Tutkimuksessa omaa erityisyyttä ei nähty vahvuutena tai heikkoutena. Oman erilaisuuden koettiin olevan vaikuttavana tekijänä masennuksen puhkeamiseen sekä kykenemättömyyteen opiskella.
Tulosten perusteella ei voida yleistää erityisyyden merkityksiä minäkuvalle. Tuloksista voidaan nostaa koulun merkittävyys erilaisuuden kokemusta mahdollistavaksi. Minä ja muut -asetelma kuvaa erilaisuuden sisäänrakennettua olemusta. Difference is a universal phenomenon but there is no universal way of being different. From medical point of view difference can be defined by diagnosis. In this study difference and special needs are defined from the outside by diagnosis. Individual forms an opinion about him-/herself through self-concept. Self-concept responds to the question “What am I like?”. How does the act of being defined different from the outside meets the individual’s way of describing him-/herself and what kind of a role does the given diagnosis have in this process? The main focus in this study is to find out what kind of relevance does difference defined form outside have for the development of self-concept. In this study relevancies are searched through individual’s personal experiences about being different. The theoretical framework of this study consists of observing the concepts of being different and self-concept.
This study is a qualitative study. The data has been approached by their narrative aspect emphasizing personal experiences. The data of this study consists of five (5) interview. Interviewees are young adults aged form 22 to 45 years with different kind of diagnosis. The data has been collected during January 2019. The data has been analyzed with content analysis.
The results of this study shows that individual’s own difference was seen through positive, neutral and negative experiences. Otherness, feedback from the others and un-identifying were experienced as factors that produce difference. Changes in the ways of thinking and in the school concept were named to be preventing factors for experiences of difference. In this study individual’s own difference was not seen as weaknesses or strengths. However individual’s own difference was found to be an active factor for depression and inability to study.
Based on these results it can’t be generalized how difference influences one self’s self-concept. The results highlights the importance of school concept for producing and preventing the experiences of difference. The otherness that rose from being different from others describes the universal nature of difference.
Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisia eli laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Aineistoa on lähestytty narratiivisen tutkimusotteen näkökulmasta painottaen henkilökohtaisia kokemuksia. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla viideltä eri tavoin diagnosoidulta aikuiselta tammikuun 2019 aikana. Haastateltavien diagnoosit ovat moninaisia ja he ovat iältään 22–45-vuotiaita. Tutkimuksen aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimustuloksissa oman erityisyyden merkitys itselle koettiin positiivisten, neutraalien ja negatiivisten kokemusten kautta. Erilaisuuden kokemuksia synnyttäviksi tekijöiksi määriteltiin koettu minä ja muut -asetelma, ulkoapäin saatu palaute sekä samaistumattomuus. Erilaisuuden kokemuksia ehkäiseviksi tekijöiksi nimettiin omien ja ympäristön ajatusmallien muutoksia sekä koulun toimintaympäristöön liittyviä kehitysehdotuksia. Tutkimuksessa omaa erityisyyttä ei nähty vahvuutena tai heikkoutena. Oman erilaisuuden koettiin olevan vaikuttavana tekijänä masennuksen puhkeamiseen sekä kykenemättömyyteen opiskella.
Tulosten perusteella ei voida yleistää erityisyyden merkityksiä minäkuvalle. Tuloksista voidaan nostaa koulun merkittävyys erilaisuuden kokemusta mahdollistavaksi. Minä ja muut -asetelma kuvaa erilaisuuden sisäänrakennettua olemusta.
This study is a qualitative study. The data has been approached by their narrative aspect emphasizing personal experiences. The data of this study consists of five (5) interview. Interviewees are young adults aged form 22 to 45 years with different kind of diagnosis. The data has been collected during January 2019. The data has been analyzed with content analysis.
The results of this study shows that individual’s own difference was seen through positive, neutral and negative experiences. Otherness, feedback from the others and un-identifying were experienced as factors that produce difference. Changes in the ways of thinking and in the school concept were named to be preventing factors for experiences of difference. In this study individual’s own difference was not seen as weaknesses or strengths. However individual’s own difference was found to be an active factor for depression and inability to study.
Based on these results it can’t be generalized how difference influences one self’s self-concept. The results highlights the importance of school concept for producing and preventing the experiences of difference. The otherness that rose from being different from others describes the universal nature of difference.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34589]