Korkeakouluopiskelun ja toisen asteen opinto-ohjauksen alueellisuus Suomessa : tapauksia maailmalta
Siliämaa, Perttu (2019-05-15)
P. Siliämaa
15.05.2019
© 2019 Perttu Siliämaa. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905181830
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905181830
Tiivistelmä
Suomessa ja maailmalla on meneillään keskittämisen trendi. Vetovoimaiset kaupungit kasvavat, ja maaseutu autioituu. Suomen kohdalla niin sanotun metropolivaltion kehittymiseen liittyvässä keskustelussa on tehty päätelmä, jonka mukaan Suomessa olisi vuonna 2025 viidestä seitsemään elinvoimaista kaupunkiseutua (Moisio 2012: s. 227). Tällainen kehityksen suunta on herättänyt ajatuksia siitä, millainen on Suomen harvaan asuttujen alueiden, kuten Lappi ja Itä-Suomi, nuorten tulevaisuus opintomahdollisuuksiin liittyen.
Suomessa kunnilla ei ole lain mukaan velvoitetta järjestää lukio- tai ammattiopetusta, eikä myöskään korkeakouluopetusta. Jos etenkin nuoret opiskelijat suuntaavat opiskelunsa kehittyviin, isompiin kaupunkeihin, on pienemmille paikkakunnille jääville nuorille haastavaa järjestää opetusta peruskoulun jälkeen, esimerkiksi kustannussyistä. Vähenevän väestön kunnissa opetuksen opiskelijakohtaiset kustannukset ovatkin korkeampia kuin kasvukunnissa (Mehtäläinen ym. 2013: s. 98).
Näiden seikkojen perusteella aion kirjallisuuskatsauksen kautta tutkia kahta pääkysymystä; millaiset korkeakouluopinto-mahdollisuudet Suomessa on alueellisesti, ja miten toisen asteen opinto-ohjaus tukee opintojen jatkamista korkeakouluihin? Alueellisuuden lisäksi otan huomioon myös sosioekonomisia aspekteja. Aion nostaa esille myös esimerkkejä maailmalta samoihin teemoihin liittyen.
Ensimmäisessä kappaleessa käsittelen aihepiirin teoreettisia käsitteitä, niiden taustoja ja merkityksiä. Kirjallisuuskatsauksessa käsittelen aluksi Suomen tapausta opiskelumahdollisuuksien alueellisuudesta, sekä opinto-ohjauksesta, minkä jälkeen nostan esimerkkejä saman aiheen julkaisuista maailmalta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella Suomen korkeakoulumahdollisuudet ovat alueellisesti epätasapainossa. Koulutusta on tarjolla hyvin etenkin Etelä-Suomen kasvavissa suurissa kaupungeissa, sekä muutamissa muissa muuttovoittoisissa kaupungeissa, kuten Oulussa. Pohjois- ja Itä-Suomessa korkeakouluopinto-mahdollisuuksia on yhä heikommin. Toisen asteen opinto-ohjaus oli alueellisesti suhteellisen tasaista eri kategorioiden välillä, ja sen toimivuutta oli arvioitu kohtalaiseksi, tai hyväksi.
Kun esimerkkimaita, eli Yhdysvaltoja, Australiaa ja Kiinaa vertaa Suomeen, niin huomaa, että Kiinassa ja Australiassa on havaittavissa samanlaista polarisoitumista korkeakoulumahdollisuuksien suhteen. Yhdysvalloissa alueellista epätasaista jakautumista ei esittäytynyt, ainakaan muiden esimerkkivaltioiden tavoin.
Suomessa kunnilla ei ole lain mukaan velvoitetta järjestää lukio- tai ammattiopetusta, eikä myöskään korkeakouluopetusta. Jos etenkin nuoret opiskelijat suuntaavat opiskelunsa kehittyviin, isompiin kaupunkeihin, on pienemmille paikkakunnille jääville nuorille haastavaa järjestää opetusta peruskoulun jälkeen, esimerkiksi kustannussyistä. Vähenevän väestön kunnissa opetuksen opiskelijakohtaiset kustannukset ovatkin korkeampia kuin kasvukunnissa (Mehtäläinen ym. 2013: s. 98).
Näiden seikkojen perusteella aion kirjallisuuskatsauksen kautta tutkia kahta pääkysymystä; millaiset korkeakouluopinto-mahdollisuudet Suomessa on alueellisesti, ja miten toisen asteen opinto-ohjaus tukee opintojen jatkamista korkeakouluihin? Alueellisuuden lisäksi otan huomioon myös sosioekonomisia aspekteja. Aion nostaa esille myös esimerkkejä maailmalta samoihin teemoihin liittyen.
Ensimmäisessä kappaleessa käsittelen aihepiirin teoreettisia käsitteitä, niiden taustoja ja merkityksiä. Kirjallisuuskatsauksessa käsittelen aluksi Suomen tapausta opiskelumahdollisuuksien alueellisuudesta, sekä opinto-ohjauksesta, minkä jälkeen nostan esimerkkejä saman aiheen julkaisuista maailmalta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella Suomen korkeakoulumahdollisuudet ovat alueellisesti epätasapainossa. Koulutusta on tarjolla hyvin etenkin Etelä-Suomen kasvavissa suurissa kaupungeissa, sekä muutamissa muissa muuttovoittoisissa kaupungeissa, kuten Oulussa. Pohjois- ja Itä-Suomessa korkeakouluopinto-mahdollisuuksia on yhä heikommin. Toisen asteen opinto-ohjaus oli alueellisesti suhteellisen tasaista eri kategorioiden välillä, ja sen toimivuutta oli arvioitu kohtalaiseksi, tai hyväksi.
Kun esimerkkimaita, eli Yhdysvaltoja, Australiaa ja Kiinaa vertaa Suomeen, niin huomaa, että Kiinassa ja Australiassa on havaittavissa samanlaista polarisoitumista korkeakoulumahdollisuuksien suhteen. Yhdysvalloissa alueellista epätasaista jakautumista ei esittäytynyt, ainakaan muiden esimerkkivaltioiden tavoin.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34540]