Kliiniseen vaiheeseen perehdyttäminen
Impiö, Marianne; Juopperi, Esa-Pekka (2019-02-20)
M. Impiö; E.-P. Juopperi
20.02.2019
© 2019 Marianne Impiö, Esa-Pekka Juopperi. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902211235
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902211235
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on antaa tietoa opetushammashoitolan perehdyttämisestä ja siitä, kuinka sitä voitaisiin parantaa. Perehdyttäminen opastaa opiskelijan tai työntekijän työskentely-ympäristöön ja hänelle kuuluviin tehtäviin. Hyvä perehdyttäminen tuottaa positiivista ilmapiiriä, kasvattaa perehdytettävän itsevarmuutta ja yleensä myös menestystä perehdyttävälle organisaatiolle tavalla tai toisella, kun taas huono tai kokonaan puuttuva perehdyttäminen tuottaa usein ongelmia ja oletetut säästöt muuttuvat menetyksiksi. Perehdyttämisen työkaluja on useita, esimerkiksi materiaaleja niin paperisena kuin organisaation intranetissä sekä orientoivaa keskustelua ja mentorointia. Kokeneiden työntekijöiden hiljaisen tiedon siirtyminen nuoremmille olisi tärkeää, jotta kokemuksen tuomat tiedot ja taidot eivät häviäisi työntekijöiden eläköityessä. Terveydenhuollon viestinnässä tärkeintä on potilasturvallisuuden säilyminen. Viestinnän tulee tapahtua niin, ettei potilasturvallisuus vaarannu.
Oulun hammaslääketieteen opiskelijoiden perehdyttämistä kliinisiin töihin rajaavia lakeja ovat työturvallisuuslaki 2002/708, laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994/559, terveydenhuoltolaki 2010/1326 sekä Sosiaali- ja terveysministeriön potilasasiakirja-asetus 2009/298.
Oulun kaupungin opetushammashoitolassa annetaan perehdytystä eri tavoin; luennot, kliinisen työn opas, tutoropiskelijat, pienryhmäharjoitukset, Optima- verkkoympäristö ja sähköpostit. Perehdytystä koskeva kyselytutkimus kohdistettiin neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoille. Kyselytutkimuksessa käytettiin sekä monivalinta- että avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että kliinisen työn opasta ei pidetty ajantasaisena, eivätkä kaikki opiskelijat olleet siitä tietoisia. Muita perehdytystapoja pidettiin parempina. Kurssien välillä havaittiin ero siinä, kokivatko he opiskelijatutoroinnin hyvänä. Neljännen vuosikurssin opiskelijat pitivät sitä tehokkaana menetelmänä, kun taas viidennen vuosikurssin opiskelijat eivät. Ohjeistuksen tarkistaminen koettiin haastavaksi. Kaikki eivät pysty sisäistämään annettua ohjeistusta kerralla. Opiskelijat haluaisivat tarkistaa tiedon mieluiten verkkoympäristöstä, kootusta oppaasta tai kysymällä. Samoin kirjallisen materiaalin hajanaisuus on haasteellista. Tiedon suuri määrä, käytänteet ja potilastietojärjestelmä ovat vaikeimmin omaksuttavia asioita.
Tutkimuksen perusteella perehdytyskäytäntöjä suositellaan kehitettävän siten, että kaikki kirjallinen materiaali koottaisiin yhtenäiseen muotoon. Tähän tarkoitukseen sopisi parhaiten verkkoympäristö, jossa tieto olisi erillisissä kansioissa helposti löydettävissä. Tiivistetyt kokonaisuudet on helpompi päivittää, löytää, tarkistaa ja myös omaksua. Tutortoimintaa on syytä myös kehittää edelleen osana tehokasta perehdytystä.
Oulun hammaslääketieteen opiskelijoiden perehdyttämistä kliinisiin töihin rajaavia lakeja ovat työturvallisuuslaki 2002/708, laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994/559, terveydenhuoltolaki 2010/1326 sekä Sosiaali- ja terveysministeriön potilasasiakirja-asetus 2009/298.
Oulun kaupungin opetushammashoitolassa annetaan perehdytystä eri tavoin; luennot, kliinisen työn opas, tutoropiskelijat, pienryhmäharjoitukset, Optima- verkkoympäristö ja sähköpostit. Perehdytystä koskeva kyselytutkimus kohdistettiin neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoille. Kyselytutkimuksessa käytettiin sekä monivalinta- että avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että kliinisen työn opasta ei pidetty ajantasaisena, eivätkä kaikki opiskelijat olleet siitä tietoisia. Muita perehdytystapoja pidettiin parempina. Kurssien välillä havaittiin ero siinä, kokivatko he opiskelijatutoroinnin hyvänä. Neljännen vuosikurssin opiskelijat pitivät sitä tehokkaana menetelmänä, kun taas viidennen vuosikurssin opiskelijat eivät. Ohjeistuksen tarkistaminen koettiin haastavaksi. Kaikki eivät pysty sisäistämään annettua ohjeistusta kerralla. Opiskelijat haluaisivat tarkistaa tiedon mieluiten verkkoympäristöstä, kootusta oppaasta tai kysymällä. Samoin kirjallisen materiaalin hajanaisuus on haasteellista. Tiedon suuri määrä, käytänteet ja potilastietojärjestelmä ovat vaikeimmin omaksuttavia asioita.
Tutkimuksen perusteella perehdytyskäytäntöjä suositellaan kehitettävän siten, että kaikki kirjallinen materiaali koottaisiin yhtenäiseen muotoon. Tähän tarkoitukseen sopisi parhaiten verkkoympäristö, jossa tieto olisi erillisissä kansioissa helposti löydettävissä. Tiivistetyt kokonaisuudet on helpompi päivittää, löytää, tarkistaa ja myös omaksua. Tutortoimintaa on syytä myös kehittää edelleen osana tehokasta perehdytystä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34589]