Sadutuksen merkitys lapsen osallisuuteen varhaiskasvatuksessa

Abstract

Kandidaatintutkielmani on kirjallisuuskatsaus, jossa tutkin, millaisia merkityksiä sadutuksella on lapsen osallisuuteen varhaiskasvatuksessa. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat sadutuksen ja lapsen osallisuuden käsitteiden määrittely. Käsittelen myös kuuntelemista sekä kuulluksi tulemista, jotka liittyvät vahvasti niin sadutukseen kuin lapsen osallisuuteenkin. Tutkimuskysymykseni on, millainen merkitys sadutuksella on lapsen osallisuuteen varhaiskasvatuksessa?

Lapsen osallisuus on aiheena ajankohtainen ja tärkeä. Se on myös varhaiskasvatuksessa merkityksellinen arvo. Lapsen osallisuuteen liittyy olennaisesti se, että lapsi kokee tulleensa kuulluksi. Kasvattajan tulee kannustaa lasta ilmaisemaan omia ajatuksiaan. Sen lisäksi lapsen tulisi voida osallistua päätöksentekoon. Lapsen osallisuuden toteuttamisesta käytännössä on suhteellisen vähän tietoa. Aiheen tutkiminen on siis merkityksellistä.

Tutkielma osoittaa, että sadutuksella on merkitystä lapsen osallisuuteen. Sadutuksen perustana on ajatus, että lapselle tulee antaa mahdollisuus kertoa omista ajatuksista, mikä on tärkeää myös lapsen osallisuuden näkökulmasta. Sadutuksessa tärkeässä roolissa on kasvattajan toiminta. Kasvattajan tulee olla tietoinen sadutuksen ohjeistuksesta, jotta sadutuksen avulla voidaan kehittää lapsen osallisuutta. Kasvattajan tulee olla kiinnostunut siitä, mitä lapsi kertoo. Tärkeää on, että kasvattaja ei arvioi kertomusta, ja kertomuksen tulee olla itsessään arvokas. Sadutuksen avulla kasvattaja voi oppia kuuntelemaan lasta paremmin, ja ottamaan hänen ajatuksensa huomioon toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa.