Kandidemiat Oulun yliopistollisessa sairaalassa 2008–2017
Köykkä, Hannu (2019-03-15)
Köykkä, Hannu
H. Köykkä
15.03.2019
© 2019 Hannu Köykkä. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201903161335
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201903161335
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää kirjallisuuskatsauksen muodossa kandidainfektioiden piirteitä ja hoitoa sekä esitellä perustason tiedot ja analyysit uudesta kandidemia-aineistosta, joka on kerätty retrospektiivisesti 10 vuoden aikana Oulun yliopistollisesta sairaalassa hoidetuista kandidemiapotilaista.
Ihmisen limakalvoilla ja iholla elää useita elimistön normaaliflooraan kuuluvia hiivasienilajeja. Selkeästi yleisin patogeeni normaaliflooran hiivoista on Candida albicans. Kandidalajit aiheuttavat elimistössä erittäin yleisten pinnallisten ihon ja limakalvojen paikallisinfektioiden lisäksi vaikeita henkeä uhkaavia systeemisiä infektioita immunovajavuuden tai luonnollisen infektioesteen vaurion yhteydessä. Systeemisiin kandidainfektioihin voi liittyä sydämen endokardiumin tai silmän kandidainfektio. Systeemisille kandidainfektioille altistavat elimistön puolustusrajapintojen rikkoutuminen (esimerkiksi hoitotoimenpiteenä ihon läpi suoneen asetettu keskuslaskimokatetri) ja elimistön puolustussolujen häiriöt.
Invasiivisen kandidaasin hoitoperiaatteisiin kuuluvat yleisesti tehokas lääkehoidon aloitus, infektion syyn selvitys ja korjaaminen, hoitotuloksen varmistaminen riittävällä lääkehoidon kestolla ja sieninäyttein, infektion leviämisen selvittelyt erityisesti silmien, virtsateiden, luuston, vierasesineiden, endokardiumin sekä keskushermoston suhteen. Vuosina 2008–2017 Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidettiin 271 kandidemiapotilasta. Noin neljäsosalla kandidemiapotilaista oli retrospektiivisessä tutkimuksessa tunnistettu immunovajavuus. Hoitava lääkäri osasi epäillä kandidemiaa huonosti veriviljelynäytteiden yhteydessä, sillä vain noin kolmasosalla sienilääkitys oli aloitettu näytteiden otosta puolen vuorokauden kuluessa.
Lääkehoito aloitettiin flukonatsolilla 46,5%:ssa tapauksia ja 64% flukonatsolilla aloitutetuista lääkehoidoista vaihdettiin myöhemmin ekinokandiiniksi. Ekinokandiinialoituksista 43% vaihdettiin myöhemmin flukonatsoliksi. Yksikään kandidalaji ei vaikuta olevan yhteydessä pidentyneeseen tai lyhentyneeseen sienilääkityksen aloitusviiveeseen. Suositeltu silmätutkimus toteutuu huonosti OYS:n kandidemiapotilailla, 56,2% kandidemiapotilaista jäi ilman silmätutkimusta. Silmäkandidaasia esiintyi runsaasti, 27,4%:lla kandidemiapotilaista oli silmäkandidaasi. Sydämen kaikututkimus toteutui paremmin kuin silmätutkimus, 23,2% jäi ilman sydämen kaikututkimusta. Kandidaendokardiitti ei vaikuta olevan merkittävässä yhteydessä silmäkandidaasin syntyyn oululaisessa aineistossa, aineistossa ei ollut yhtäkään tapausta, jossa nämä kaksi kandidemian komplikaatiota olisivat olleet yhdessä mukana.
Ihmisen limakalvoilla ja iholla elää useita elimistön normaaliflooraan kuuluvia hiivasienilajeja. Selkeästi yleisin patogeeni normaaliflooran hiivoista on Candida albicans. Kandidalajit aiheuttavat elimistössä erittäin yleisten pinnallisten ihon ja limakalvojen paikallisinfektioiden lisäksi vaikeita henkeä uhkaavia systeemisiä infektioita immunovajavuuden tai luonnollisen infektioesteen vaurion yhteydessä. Systeemisiin kandidainfektioihin voi liittyä sydämen endokardiumin tai silmän kandidainfektio. Systeemisille kandidainfektioille altistavat elimistön puolustusrajapintojen rikkoutuminen (esimerkiksi hoitotoimenpiteenä ihon läpi suoneen asetettu keskuslaskimokatetri) ja elimistön puolustussolujen häiriöt.
Invasiivisen kandidaasin hoitoperiaatteisiin kuuluvat yleisesti tehokas lääkehoidon aloitus, infektion syyn selvitys ja korjaaminen, hoitotuloksen varmistaminen riittävällä lääkehoidon kestolla ja sieninäyttein, infektion leviämisen selvittelyt erityisesti silmien, virtsateiden, luuston, vierasesineiden, endokardiumin sekä keskushermoston suhteen. Vuosina 2008–2017 Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidettiin 271 kandidemiapotilasta. Noin neljäsosalla kandidemiapotilaista oli retrospektiivisessä tutkimuksessa tunnistettu immunovajavuus. Hoitava lääkäri osasi epäillä kandidemiaa huonosti veriviljelynäytteiden yhteydessä, sillä vain noin kolmasosalla sienilääkitys oli aloitettu näytteiden otosta puolen vuorokauden kuluessa.
Lääkehoito aloitettiin flukonatsolilla 46,5%:ssa tapauksia ja 64% flukonatsolilla aloitutetuista lääkehoidoista vaihdettiin myöhemmin ekinokandiiniksi. Ekinokandiinialoituksista 43% vaihdettiin myöhemmin flukonatsoliksi. Yksikään kandidalaji ei vaikuta olevan yhteydessä pidentyneeseen tai lyhentyneeseen sienilääkityksen aloitusviiveeseen. Suositeltu silmätutkimus toteutuu huonosti OYS:n kandidemiapotilailla, 56,2% kandidemiapotilaista jäi ilman silmätutkimusta. Silmäkandidaasia esiintyi runsaasti, 27,4%:lla kandidemiapotilaista oli silmäkandidaasi. Sydämen kaikututkimus toteutui paremmin kuin silmätutkimus, 23,2% jäi ilman sydämen kaikututkimusta. Kandidaendokardiitti ei vaikuta olevan merkittävässä yhteydessä silmäkandidaasin syntyyn oululaisessa aineistossa, aineistossa ei ollut yhtäkään tapausta, jossa nämä kaksi kandidemian komplikaatiota olisivat olleet yhdessä mukana.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34516]