Lämmönhallintahoidon toteutuminen ja hoidon tulokset onnistuneen elvytyksen jälkeen OYS:ssa 2012–2017

Abstract

Sydänpysähdyksen aiheuttaman hypoksis-iskeemisen aivovaurion laajuus on merkittävin elvytetyn potilaan ennusteeseen vaikuttava tekijä. Elvytyksen jälkeinen lämmönhallintahoito estää aivovauriota ja siten parantaa merkittävästi selviytyneiden potilaiden toipumisennustetta, sekä vähentää kuolleisuutta. Lämmönhallintahoito otettiin laajamittaiseen käyttöön Suomessa vuonna 2002 sairaalan ulkopuolella kammiovärinästä onnistuneesti elvytettyjen osalta. Tavoitteena oli potilaan ydinlämpötilan pitäminen 33 °C:ssa ensimmäisen vuorokauden ajan ja hypertermian välttäminen 3 vuorokautta elvytyksen jälkeen. Tuoreempien tutkimusten mukaan kuolleisuudessa ja neurologisessa ennusteessa ei ole merkittäviä eroja 33 °C:n ja 36 °C:n lämmönhallintahoidon välillä. Uusimman suosituksen perusteella hoidon raja nostettiinkin 36 °C:een vuonna 2014.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vuosina 2012–2017 sairaalan ulkopuolella elvytettyjen Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) teho-osastolla 1 hoidettujen potilaiden lämmönhallintahoidon toteutuminen ja tulokset. Hypoteesina oli, että uusien suositusten myötä lämmönhallintahoidon tavoitelämpötilassa pidetty aika on lyhentynyt ja täten hoidon toteutuminen huonontunut. Toiseksi, niillä, joilla hoito ei toteutunut, olisi huonompi neurologinen ennuste ja korkeampi kuolleisuus.

Rajauksien jälkeen potilaita jäi aineistoon 128. Uuden lämmönhallintahoitosuosituksen myötä hoidon toteutuminen on muuttunut OYS:ssa huonompaan suuntaan. Toteutunut tavoitelämpötilassa pidetty aika on selvästi lyhentynyt ensimmäisen vuorokauden osalta. Uuden suosituksen jälkeen vain joka kymmenes hoito on toteutunut suositusten mukaisesti, kun taas ennen suositusta hoito toteutui yli kahdeksassakymmenessä prosentissa. Niillä potilailla, joiden hoito ei toteudu lämmönhallinnan osalta hoito-ohjeiden mukaisesti, huonon neurologisen toipumisen osuus on suurempi (44 % vs. 31 %) ja logistisessa regressiossa riskisuhde lähes kaksinkertainen (1,77 95% CI 0,71–4,43). Tästä tarvitaan kuitenkin laajempia tutkimuksia.