Verbien linkuttaa, nilkuttaa ja ontua semanttinen työnjako

Juntto, Venla (2019-01-31)
 
Avaa tiedosto
Lataukset: 


Juntto, Venla
V. Juntto
31.01.2019
© 2019 Venla Juntto. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021120
Tiivistelmä
Tutkin kandidaatintukielmassani liikeverbien linkuttaa, nilkuttaa ja ontua semanttista työnjakoa. Kyselytutkimuksessani selvitän, millaisissa konteksteissa verbit esiintyvät. Esiintyvätkö tietyt verbit tietynlaisissa asiayhteyksissä? Lisäksi tutkin, mitä merkityseroja verbeistä voi löytää. Tutkimkseni kuulu kognitiivisen semantiikan tutkimuspiirin. Käytän tutkimukseni apuna kehysemantiikkaa, jonka teorian avulla selvitän verbien eroavaisuuksia. Lisäksi tutkin verbien aktiivisuusyöhykkeitä, eli sitä liikkujan tai olion aluetta, joka aktivoituu verbin kuvaaman liikkeen aikana.

Tutkimustuloksieni mukaan verbeistä voidaan löytää merkityseroja. Verbi linkuttaa kuvaa laajaa, heilurimaista liikettä, jonka aktiivivyöhyke on suuri, lähes koko ruumiin tai liikkujan kokoinen. Nilkuttaa-verbi hahmottuu pienempänä ja nopeampana liikkeenä muihin tutkimiini verbeihin verrattuna. Sen aktiivivyöhyke keskittyy alaraajoihin, etenkin nilkkaan. Ontua-verbi on kaikista skemaattisin. Toisin kuin kaksi muuta verbiä, ontua-verbi toimii niin metaforisen kuin fyysisenkin liikkeen kuvaajana. Ontumisen aktiivivyöhyke keskittyy vartaloon selästä alaraajoihin ja jalkaterään saakka.
Kokoelmat