Onko ihminen luontojaan itsekäs? : Frans de Waalin käsitys moraalin evoluutiosta ja veneer-teoria

Abstract

Tutkielmassa perehdytään alankomaalaisen etologin ja primatologin Frans de Waalin käsitykseen moraalin evoluutiosta ja hänen kehittämäänsä veneer-teoriaan. Veneer-teorialla de Waal tarkoittaa evoluutiotieteissä esiintyvää ajattelumallia, jossa inhimillinen moraali on erotettu evoluutioteorian puitteista ja jossa ihmistä pidetään pohjimmiltaan itsekkäänä, omaan etuunsa tähtäävänä olentona. Tutkimustehtävinäni on selvittää miten moraalisuus on Frans de Waalin mukaan kehittynyt, keitä evoluutioajattelijoita hän pitää omaa näkemystään tukevina ja miksi, ja mitä de Waal tarkoittaa veneer-teorialla ja miksi sen edustama ajatusmalli on hänestä väärässä ja mahdollisesti haitallista. Tutkielma koostuu kolmesta pääluvusta, joista ensimmäisessä tarkastellaan Frans de Waalin käsitystä moraaliominaisuuksien muodostumisesta. De Waal on erikoistunut kädellisten sosiaaliseen käyttäytymiseen ja hän pyrkii osoittamaan yhteneväisyyksiä ihmisten ja muiden eläinten moraaliin pohjautuvassa käyttäytymisessä. Toisessa pääluvussa käsitellään sellaisia evoluutioajattelijoita, joiden teorioita de Faal pitää oman näkemyksensä mukaisina ja jotka hän on nostanut esille omissa teoksissaan. Nämä evoluutioajattelijat ovat Charles Darwin, Edvard Westermarck, Pjotr Kropotkin ja Robert L. Trivers. Kolmannessa pääluvussa tarkastellaan veneer-teoriaa. Luvussa perehdytään kahteen evoluutioajattelijaan, joiden näkemysten de Waal kokee edustavan veneer-tyylistä ajattelua. Nämä ajattelijat ovat Thomas Henry Huxley ja Richard Dawkins. Lisäksi perehdytään veneer-teorian saamaan kritiikkiin. Tutkimusmetodini ovat lähiluku ja sisällönanalyysi. Tutkielman päälähteinä käytän Frans de Waalin moraalia käsitteleviä teoksia Good Natured; The Origins of Right and Wrong in Humans and Other Animals (1996), The Ape and The Sushi Master; Cultural Reflections of a Primatologist (2001) ja Primates and Philosophers; How Morality Evolved (2006). Toisessa pääluvussa, jossa käsitellään de Waalin esille nostamia evoluutioajattelijoita, päälähteinä ovat Charles Darwinin The Descent of Man; by Means of Natural Selection, or the Preservation of Favoured Races in the Struggle of Life (1859), Edvard Westermarckin The Origin and Development of Moral ideas Vol. 1 (1906) ja Vol.2 (1908), Pjotr Kropotkinin Mutual Aid; A Factor of Evolution (1914), Ethics; Origin and Development (1924) -teokset, sekä Robert L. Triversin artikkeli The Evolution of Reciprocal Altruism (1971). Veneer-teoriaa käsittelevässä luvussa päälähteinä ovat Thomas Henry Huxleyn Evolution and Ethics and Other Essays (1896) sekä Richard Dawkinsin The Selfish Gene; 30th anniversary edition (2006) -teokset. Tutkielman tuloksina selvisi että Frans de Waalin näkemys moraalin evolutiivisesta pohjasta on hyvin perusteltua. Lisäksi voitiin havaita, että veneer-teorian mukainen ajattelu, joka korostaa ihmisen perusluonteen itsekkyyttä, on vähintäänkin liioitellun synkkä kuvaus ihmisestä. Charles Darwin ei nähnyt ristiriitaa luonnonvalintaprosessin kovuudessa ja joidenkin sen tuotosten lempeydessä. Edvard Westermarck osoitti että tietyt hyväntahtoiset tunteet tulivat ihmisille yhtälailla luonnostaan kuin itsekkäät, ja Pjotr Kropotkin nosti yhteistyön ja avunannon luonnonvalinnassa vaikuttaviksi voimiksi kilpailun rinnalle. Robert L. Trivers osoitti kuinka altruistinen toiminta saattaa olla ihmiselle kannattavaa. Veneer-teorian tulkinta osoittautuu puolestaan ongelmalliseksi. Frans de Waalin veneer-teorialle tarjoama määrittely on tulkinnanvaraista, eikä ketään hänen kritisoimistaan evoluutioajattelijoista voi välttämättä asettaa teorian raameihin. Osuvimpana de Waalin väitteistä voidaan pitää huomiota, että tietynlainen veneer-tyylinen ajattelu on vaikuttanut sekä tutkijoiden käsityksiin että yleisiin mielipiteisiin.