”Mutta mikä on kaiken pohjalla?” : Miki Liukkosen romaani O postmodernistisena yhteiskunnan karttana

Abstract

Käsittelen tutkielmassani Miki Liukkosen teosta O. Romaani (tai yleispätevä tutkielma siitä miksi asiat ovat niin kuin ovat) (2017). Tarkastelen työssäni muodon, narratiivien ja henkilöhahmojen kautta teoksen sisältämää yhteiskunnallista tietoa. Tutkimusasetelmaani kehystää käsitys O:sta postmodernistisena, traditiostaan tietoisena romaanina. Tutkimuskysymykseni perustuu romaanin itsensä asettamaan kysymykseen siitä, voiko se olla kaunokirjallisena teoksena yleispätevä tutkielma nykyajastamme. Teoreettinen ja metodologinen viitekehykseni pohjaa erityisesti Fredric Jamesonin käsitteistöön, joka nojaa marxilaisuuteen ja dialektiseen perinteeseen. Jamesonin käsitteistöstä keskeisimmiksi nousevat poliittisen tiedostamattoman ja kognitiivisen kartoittamisen käsitteet. Merkittäviä lisäjuonteita käyttämääni metodiin tuovat muun muassa Guy Debordin, Jean Baudrilladin ja Yuval Noah Hararin postmodernisuutta ja nykyaikaa koskevat käsitteistykset.

Metodologisen synteesini avulla luen O:sta sen poissaolevia, historiaan perustuvia merkityksiä, jotka representaatioina kytkeytyvät nykykapitalistisiin käytänteisiin. Tutkimusotteeni on ennen kaikkea historiallistava ja ideologiakriittinen. Tutkimuksessani jaan analyysin kahteen päälukuun, Historian narratiiviin ja postmodernisuuden narratiiviin. Historian narratiivissa käsittelen episodeja, jotka määrittelen historiaan perustuviksi ja historiallista tietoa toinnuttaviksi. Postmodernisuuden narratiivissa historiallisuus ei ole eksplisiittisesti yhtä lailla läsnä ja narratiivit keskittyvät nykyajan kuvauksiin. Teoksen laajuuden sekä rakenteellisen ja sisällöllisen monisäikeisyyden vuoksi aineistoni rajoittuu sellaisiin teoksen piirteisiin, jotka omassa luennassani kohostuivat tärkeimmiksi yhteiskunnallisiksi merkityskentiksi.

Teokselle keskeistä informaation aihelmaa luen historiallisessa suhteessa valistuksen ajan ihanteisiin ja pohdin sitä, kuinka käsitys informaatiosta ja tiedosta ovat muuttuneet postmodernistisessa yhteiskunnassa. Tutkimukseni osoittaa, että romaanissa postmodernistinen nykyaika on hylännyt tiedon sen vapauttavassa merkityksessä. Tarkastelen tutkielmassani myös romaanin muodon ja sisällön suhdetta. Postmodernisuuden näkökulmasta sisällön ja muodon välistä dialektiikkaa O representoi erityisesti kvanttifysiikkaan kytkeytyvän hajeen käsitteen ja fragmentaarisuuden välityksellä. Tutkimukseni osoittaakin, että O on paitsi postmodernistinen myös modernistinen romaani. Teoksessa vanhat kirjallisuudenlajit elävät jäänteenomaisina sisällöllisinä ja muodollisina piirteinä, jotka muistuttavat postmodernin kirjallisuuden rakentumisen historiasta. O:ssa yhteiskunnallinen tieto jää kuitenkin poliittiseen tiedostamattomaan, ja sen löytämiseksi vaaditaan aktiivista lukuotetta.

Tutkielmani viimeisessä analyysialaluvussa esittelen ehdotuksen syntaktisen tiedostamattoman käsitteestä, joka kehittyi kohdeteoslähtöisistä tarpeista ja rakentuu suomen kielen ilmiölauserakenteen ja Jamesonin kuvaaman poliittisen tiedostamattoman pohjalle. Sovellan käsitettä romaanin kahden episodin kohdalla ja osoitan, kuinka poliittinen tiedostamaton asettuu tyhjäksi jätettyyn paikanilmaukseen ja toimii siten yhteiskunnallisen tulkinnan lähtökohtana ja paikkana.