”Mutta no kivointa tietenki oli seura…” : alakouluikäisten lasten kokemuksia seurakunnan toiminnasta

Abstract

Kirkko ja uskonto puhuttavat aina yhteiskunnassa. Osittain voidaan katsoa keskustelunjohtuvan siitä, että ihmiset ovat aina halunneet vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin. Kirkon rooli on muuttumassa yhteiskunnallisen muutoksen myötä, mistä johtuen kirkko joutuu miettimään omia arvojaan ja toimintaperiaatteitaan. Uskontoon ja kirkkoon liittyviin kysymyksiin vastaa yleensä aikuiset ja usein lasten ääni jää vähäisemmälle. Halusin tuoda lasten äänen kuuluviin ja lähteä tutkimaan heidän kokemuksiaan. Tutkimus toteutettiin Nurmon kappeliseurakunnan alueella. Tutkimuksessa tarkasteltiin lasten osallistumista seurakunnan toimintaan ja sitä millaisia kokemuksia he saavat seurakunnan toiminnasta.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa tarkastelen kirkon roolia ja tehtävää yhteiskunnassa sekä uskonnon opetusta yhteiskunnassa. Toisessa osassa tarkastelen seurakuntaa kasvattajana ja tuon esiin kasvatukseen vaikuttavia arvoja, päämääriä ja tavoitteita. Kolmannessa osassa esittelen erilaisia seurakunnan varhaisnuorisotyön muotoja. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa haastattelin lapsia.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella lapsille seurakunnan toiminnassa tärkeää olivat kaverit. Kaverit liitettiin moneen toimintaan, esimerkiksi heidän kanssaan leikitään leirillä tai heidän kanssaan käydään legopyhäkoulussa. Lisäksi lapsille erilaiset esineet ja symbolit olivat merkityksellisiä seurakunnan toiminnassa. Moni lapsi liitti aamunavaukseen esimerkiksi ristin ja kynttilät. Usealla lapsella oli kokemus siunaamisesta, joka oli jäänyt selvästi lapsille mieleen. Toisaalta monella lapsella muu harrastustoiminta meni seurakunnan toiminnan edelle.

Johtopäätöksissä voidaan todeta lasten kokeneen kristillisen kasvatuksen sekä saaneet tukea kokonaisvaltaiseen kasvamiseen. Monessa toiminnassa kaverit ovat suuressa roolissa. Ristiriitaisia tuloksia syntyy lasten kertoessa erilaisten tarinoiden ja puheiden kuuntelemisesta. Aamunavauksessa ne ovat osittain positiivisia, kun taas leirikoulussa puheet on yksi tylsin asia.