Learning for sustainability in an age of wicked problems : a conceptual review

Abstract

Sustainable Development is a contested concept, yet some major transformations towards a more sustainable world must occur to ensure global wellbeing within planetary boundaries. The United Nations’ Agenda2030 provides a global vision for pathways towards sustainability. For achieving its goals, learning and education are in a crucial role. This thesis is a conceptual literature review synthesising international and mainly peer-reviewed research on sustainable behaviour and Education for Sustainable Development (ESD). The aim is to explore what kinds of factors explain sustainable behaviour and how learning and education can further sustainability transformations.

Sustainable behaviour is influenced by several demographic, internal and external factors such as age, nature connectedness, sense of self-efficacy, cultural norms, and childhood experiences. Furthermore, there seems to be a link between education and sustainable behaviour, yet it is typical that people’s behaviours demonstrate a value-action, attitude-action, concern-action, or knowledge-action gap. ESD is an internationally promoted approach to education, which advances Sustainable Development especially through developing learners’ competencies. Through providing meaningful formal, non-formal and informal learning experiences for people at all ages, ESD has potential to drive sustainability transformations. Pedagogical solutions that allow critical deliberation, experiential learning, authentic participation and multi-actor collaboration while maintaining hope seem to support implementing transformative ESD. However, individual learning experiences are undermined if the surrounding society does not support sustainable behaviour and sustainability transformations. Thus, the magnitude and urgency of the current local and global problems require a joint and continuous learning process, which involves all societal actors to collaboratively seek for sustainable solutions.

Kestävä kehitys on kiistelty käsite, mutta varmaa on, että isoja kestävyysmurroksia tarvitaan, jotta globaali hyvinvointi voidaan varmistaa planeetan sietokyvyn rajoissa. Yhdistyneiden kansakuntien Agenda2030 tarjoaa globaalin vision ja suuntaviivat kohti kestävämpää maailmaa. Oppiminen ja koulutus ovat hyvin keskeisessä roolissa sen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä pro gradu -tutkielma on käsitteellinen kirjallisuuskatsaus, joka tutkii kansainvälistä ja pääosin vertaisarvioitua kestävän elämäntavan ja kestävän kehityksen kasvatuksen tutkimusta. Tavoitteena on selvittää, millaiset tekijät selittävät kestävää elämäntapaa ja miten kasvatus, koulutus ja oppiminen voivat edistää kestävyysmurroksia.

Kestävään elämäntapaan vaikuttavat useat demografiset, sisäiset ja ulkoiset tekijät, kuten ikä, luontosuhde, minäpystyvyyskokemus, kulttuuriset normit ja lapsuuden kokemukset. Koulutuksen ja kestävän elämäntavan välillä vaikuttaa olevan yhteys. Tyypillistä kuitenkin on, että ihmisten arvot, asenteet, huoli tai tietoisuus eivät aina näy heidän käytöksessään. Kestävän kehityksen kasvatus on kansainvälisesti tuettu lähestymistapa kasvatukseen, joka edistää kestävää kehitystä erityisesti kehittämällä oppijoiden kompetensseja. Kestävän kehityksen kasvatus voi olla merkittävässä roolissa kestävyysmurrosten mahdollistamisessa tarjoamalla merkityksellisiä formaaleja, non-formaaleja ja informaaleja oppimiskokemuksia kaikenikäisille ihmisille. Pedagogiset ratkaisut, jotka mahdollistavat kriittisen pohdinnan, kokemuksellisen oppimisen, aidon osallistumisen ja monialaisen yhteistyön sekä ylläpitävät positiivista tulevaisuudenkuvaa tukevat transformatiivista kestävän kehityksen kasvatusta. Yksilöiden oppimiskokemukset eivät kuitenkaan riitä, mikäli ympäröivä yhteiskunta ei tue kestävää elämäntapaa tai kestävyysmurroksia. Jotta isoihin ja kiireellisiin kestävyyshaasteisiin voidaan löytää ratkaisuja, tarvitaan kaikkien yhteiskunnan osapuolten yhteinen ja jatkuva oppimisprosessi.