Sanopa muuta ja äläpä muuta sano -idiomien kognitiivista semantiikkaa

Abstract

Pro gradu -työssäni tutkin idiomeja Sanopa muuta ja Äläpä muuta sano. Ne ovat imperatiivimuotoisia idiomeja, jotka osoittavat voimakasta samanmielisyyttä (VISK 2008 § 1723). Kyseiset idiomit ovat siksi erikoisia, että niiden merkityseroa on hyvin vaikea määrittää, vaikka toinen variantti kehottaa ja toinen kieltää. Periaatteessa ne tarkoittavat samaa asiaa, mutta kielitieteen näkökulmasta näin ei voi olla. Kognitiivisen konstruktiokieliopin periaatteen mukaan täydellisiä synonyymeja ei ole, joten idiomeilla Sanopa muuta ja Äläpä muuta sano on oltava jokin ero.

Varianttien merkityseron selvittämisen lisäksi tavoitteenani on tutkia, käyttävätkö samanlaiset kielenpuhujat molempia variantteja. Tutkimusaineistoni koostuu sähköisen kyselylomakkeen vastauksista. Kyselylomakkeessa on yhteensä viisi kysymystä, joista kaksi on avointa ja kolme suljettua. Tutkimustulosteni mukaan samanlaiset kielenpuhujat eivät käytä sekä idiomia Sanopa muuta että idiomia Äläpä muuta sano, vaan varianttien puhujiin liitetään erilaisia kehystietoja. Vastausten perusteella kaikista prototyyppisin Sanopa muuta -idiomin puhuja on noin keski-ikäinen nainen, joka on tuttava dialogin toisen puhujan kanssa ja jonka tunnetila on neutraali. Äläpä muuta sano -idiomin prototyyppisin puhuja sen sijaan on keski-ikäinen mies, joka on niin ikään tuttava dialogin toisen puhujan kanssa mutta joka on tunnetilaltaan turhautunut.

Tulokset osoittavat myös, että tutkimillani idiomeilla on jokin pragmaattinen ero. Varianttien merkityseroa selitetään eniten siten, että toisen idiomin sävy on positiivisempi ja toisen negatiivisempi.