Reaaliaikatutkimus jälkitavujen vokaalienvälisen h:n variaatiosta Halsuan puhekielessä
Ruuska, Vili (2019-04-05)
V. Ruuska
05.04.2019
© 2019 Vili Ruuska. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201904091448
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201904091448
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani olen tutkinut jälkitavujen vokaalienvälisen h:n variaatiota Halsuan puhekielessä. Olen tarkastellut h:n esiintymistä muotoryhmittäin sekä sekventiaalisesti. Olen pyrkinyt selvittämään, miten h varioi synkronisesti eri ikäryhmissä ja osa-aineistoissa.
Tutkimukseni teoreettinen viitekehys muodostuu sosiolingvistiikasta ja dialektologiasta. Kyseessä on reaaliaikametodiin perustuva trenditutkimus. Aineisto koostuu kahdentoista informantin haastatteluista. Aineisto jakautuu kahteen osaan: vanhaan ja uuteen aineistoon. Molemmissa osa-aineistoissa on kuusi informanttia. Vanhan aineiston informantit ovat syntyneet 1800–1900-lukujen taitteessa, ja aineisto on kerätty vuonna 1969. Uuden aineiston muodostavat keski-ikäiset ja nuoret informantit. Keski-ikäiset informantit ovat syntyneet 1960-luvulla ja 1960–70-lukujen taitteessa, nuoret informantit 1990-luvulla. Olen kerännyt uuden aineiston vuonna 2016.
Tutkimuksessani on käynyt ilmi, että jälkitavujen vokaalienvälinen h on väistyvä kielenpiirre Halsuan puhekielessä. Katotendenssi ilmenee osa-aineistojen välisistä eroista. Uuden aineiston informanteilla h edustuu huomattavasti vähemmän kuin vanhan aineiston informanteilla. Lisäksi uuden aineiston keski-ikäisten informanttien puheessa h on säilynyt melko usein, kun taas nuorilla informanteilla h esiintyy harvoin. Idiolekteittaista variaatiota kuitenkin ilmenee molemmissa ikäryhmissä ja osa-aineistoissa.
Muotoryhmittäisestä tarkastelusta käy ilmi, että h:n säilymäprosentti on suurin MA-infinitiivin illatiivissa ennen passiivin preesensiä, passiivin preteritiä ja kolmannen persoonan possessiivisuffiksia -hVn. Tilastoiduista muotoryhmistä selvästi vähiten h edustuu kAAn-liitepartikkelissa.
Sekventiaalisessa tarkastelussa esiin nousee (C)VCVhV-jono (kylähän > kylhän), jossa h on säilynyt useimmin. Toiseksi useimmin h esiintyy (C)V(C)CCVhV-jonossa (rantahan > ranthan) ennen (C)VV(C)CVhV-jonoa (kouluhun > koulhun). Kaikissa fonotaktisissa asemissa on sellaisia sananmuotoja, joihin h on kiteytynyt eräillä puhujilla. Kiteytyminen on idiolektikohtaista.
Tuloksien perusteella Halsualla on käynnissä jälkitavujen vokaalienvälistä h:ta koskeva yleiskielistymismuutos, jonka etenemisnopeus olisi mielenkiintoista selvittää nykyistä suuremmalla otannalla. Murrealueen pitäjittäinen vertailu olisi myös paikallaan. Lisäksi murrealueen omaleimaisia kielenpiirteitä voisi tutkia. Sopiva aihe voisi olla ts-konsonanttiyhtymän vaihtelemattoman ss-variantin tarkastelu, samoin sen ja jälkitavujen vokaalienvälisen h:n vertailu keskenään.
Tutkimukseni teoreettinen viitekehys muodostuu sosiolingvistiikasta ja dialektologiasta. Kyseessä on reaaliaikametodiin perustuva trenditutkimus. Aineisto koostuu kahdentoista informantin haastatteluista. Aineisto jakautuu kahteen osaan: vanhaan ja uuteen aineistoon. Molemmissa osa-aineistoissa on kuusi informanttia. Vanhan aineiston informantit ovat syntyneet 1800–1900-lukujen taitteessa, ja aineisto on kerätty vuonna 1969. Uuden aineiston muodostavat keski-ikäiset ja nuoret informantit. Keski-ikäiset informantit ovat syntyneet 1960-luvulla ja 1960–70-lukujen taitteessa, nuoret informantit 1990-luvulla. Olen kerännyt uuden aineiston vuonna 2016.
Tutkimuksessani on käynyt ilmi, että jälkitavujen vokaalienvälinen h on väistyvä kielenpiirre Halsuan puhekielessä. Katotendenssi ilmenee osa-aineistojen välisistä eroista. Uuden aineiston informanteilla h edustuu huomattavasti vähemmän kuin vanhan aineiston informanteilla. Lisäksi uuden aineiston keski-ikäisten informanttien puheessa h on säilynyt melko usein, kun taas nuorilla informanteilla h esiintyy harvoin. Idiolekteittaista variaatiota kuitenkin ilmenee molemmissa ikäryhmissä ja osa-aineistoissa.
Muotoryhmittäisestä tarkastelusta käy ilmi, että h:n säilymäprosentti on suurin MA-infinitiivin illatiivissa ennen passiivin preesensiä, passiivin preteritiä ja kolmannen persoonan possessiivisuffiksia -hVn. Tilastoiduista muotoryhmistä selvästi vähiten h edustuu kAAn-liitepartikkelissa.
Sekventiaalisessa tarkastelussa esiin nousee (C)VCVhV-jono (kylähän > kylhän), jossa h on säilynyt useimmin. Toiseksi useimmin h esiintyy (C)V(C)CCVhV-jonossa (rantahan > ranthan) ennen (C)VV(C)CVhV-jonoa (kouluhun > koulhun). Kaikissa fonotaktisissa asemissa on sellaisia sananmuotoja, joihin h on kiteytynyt eräillä puhujilla. Kiteytyminen on idiolektikohtaista.
Tuloksien perusteella Halsualla on käynnissä jälkitavujen vokaalienvälistä h:ta koskeva yleiskielistymismuutos, jonka etenemisnopeus olisi mielenkiintoista selvittää nykyistä suuremmalla otannalla. Murrealueen pitäjittäinen vertailu olisi myös paikallaan. Lisäksi murrealueen omaleimaisia kielenpiirteitä voisi tutkia. Sopiva aihe voisi olla ts-konsonanttiyhtymän vaihtelemattoman ss-variantin tarkastelu, samoin sen ja jälkitavujen vokaalienvälisen h:n vertailu keskenään.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38358]