Sademetsät ja ilmakehän hiilidioksidi : esimerkkitapaus Amazon
Rahikkala, Joni (2019-01-14)
J. Rahikkala
14.01.2019
© 2019 Joni Rahikkala. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201901181078
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201901181078
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa luon katsauksen Maapallon sademetsiin ja ilmakehän CO₂-pitoisuuksiin sekä niiden keskinäisiin vaikutuksiin. Maakasvien levittyä laajalle alalle, alkoi ilmakehässä ollut korkea CO₂-pitoisuus laskea kasvien käyttäessä sitä yhteyttämiseen ja saaden sitä siirtymään maaperään ja edelleen sedimentteihin.
Viimeistään kenotsooisen maailmankauden alussa olivat sademetsät muodostuneet omaksi metsäekosysteemiksi esiintyen alueilla, joissa lämpötila ja sademäärä olivat sopivat. Nykyään sademetsät sijaitsevat maapallolla trooppisilla alueilla. Maapallon ilmakehän CO₂-pitoisuus on pitänyt laskevan trendin siihen asti, kunnes ihminen alkoi omalla toiminnallaan vapauttaa sitä ilmakehään polttamalla fossiilisia polttoaineita, jotka syntyivät miljoonia vuosia sitten hautautuneista orgaanisista materiaaleista, häiriten hiilen luonnollista kiertokulkua.
Metsien hävittämisestä ihmisen toimesta syntyy kasvihuonekaasuja ilmakehään ja samalla häviää osa maapallon luontaisesta hiilensitojasta, jona erityisesti sademetsät suurella biomassallaan toimivat. Amazonin sademetsää on hakattu ja hävitetty ihmisen toimesta. Viime vuosisadan lopulla Amazonin sademetsään ilmakehästä sitoutuva hiilimäärä on ollut samaa luokkaa kuin sieltä ihmisen toiminnan seurauksena ilmakehään siirtynyt määrä. Tällä vuosisadalla metsien hakkuut ovat vähentyneet Amazonin alueella tiukentuneiden säädäntöjen ja kansainvälisten sopimusten ansiosta. Tulevaisuudessa sademetsät voisivatkin olla suuri apu taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
Viimeistään kenotsooisen maailmankauden alussa olivat sademetsät muodostuneet omaksi metsäekosysteemiksi esiintyen alueilla, joissa lämpötila ja sademäärä olivat sopivat. Nykyään sademetsät sijaitsevat maapallolla trooppisilla alueilla. Maapallon ilmakehän CO₂-pitoisuus on pitänyt laskevan trendin siihen asti, kunnes ihminen alkoi omalla toiminnallaan vapauttaa sitä ilmakehään polttamalla fossiilisia polttoaineita, jotka syntyivät miljoonia vuosia sitten hautautuneista orgaanisista materiaaleista, häiriten hiilen luonnollista kiertokulkua.
Metsien hävittämisestä ihmisen toimesta syntyy kasvihuonekaasuja ilmakehään ja samalla häviää osa maapallon luontaisesta hiilensitojasta, jona erityisesti sademetsät suurella biomassallaan toimivat. Amazonin sademetsää on hakattu ja hävitetty ihmisen toimesta. Viime vuosisadan lopulla Amazonin sademetsään ilmakehästä sitoutuva hiilimäärä on ollut samaa luokkaa kuin sieltä ihmisen toiminnan seurauksena ilmakehään siirtynyt määrä. Tällä vuosisadalla metsien hakkuut ovat vähentyneet Amazonin alueella tiukentuneiden säädäntöjen ja kansainvälisten sopimusten ansiosta. Tulevaisuudessa sademetsät voisivatkin olla suuri apu taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [36660]