Nuoren psyykkinen kehitys ja syömishäiriön riski

Abstract

Syömishäiriöiden historia ulottuu jopa tuhansien vuosien päähän, erityisesti länsimaissa niiden esiintymismäärä on ollut viime vuosikymmeninä kasvussa. Syömishäiriötyyppejä ovat laihuushäiriö, ahmimishäiriö ja epätyypilliset syömishäiriöt. Tiedetään, että syömishäiriöt ovat sekä oirekuvaltaan että taustatekijöiltään äärimmäisen monimuotoisia sairauksia ja niiden syitä on tutkittu paljon. Tyypillisimmin syömishäiriöihin sairastutaan nuoruusiässä, jolloin henkilö on kehityksen kannalta haavoittuva. Tässä laajassa kirjallisuuskatsauksessa on pyritty kokoamaan yhteen niitä tausta- ja riskitekijöitä, jotka ovat tutkimusten valossa näyttäytyneet keskeisinä syömishäiriöiden puhkeamisessa nuoruusiässä.

Alkuun tutustuin katsausartikkelien avulla syömishäiriöihin ja kartoitin niitä tausta- ja riskitekijöitä, jotka voivat olla osallisena nuoren sairastumisessa syömishäiriöön. Lopulta päädyin jakamaan nuo taustatekijät perinnöllisyystekijöihin, perhetekijöihin, traumatapahtumiin ja yksilön persoonallisuustekijöihin. Syksyllä 2016 tein sitten tutkimusartikkelihaut kaikille taustatekijöille erikseen sekä laihuushäiriön että ahmimishäiriön kanssa. Hakukielenä kaikissa hauissa oli englanti.

Tutkimusartikkeleista koottujen tulosten mukaan perinnöllisyystekijöitä, joilla näyttäisi olevan mahdollista yhteyttä syömishäiriöiden puhkeamisessa, ovat murrosiän alkamisajankohta, erilaiset hormonit ja niiden pitoisuudet elimistössä, keskushermoston reseptorit sekä aivojen rakenteelliset erot. Perhetekijöistä keskeisiä puolestaan ovat vahvat sitoutumismekanismit, käsittelemättömät perheen kohtaamat menetykset, nuoren suhde vanhempiinsa, vanhempien perfektionismi sekä perheväkivalta ja alkoholismi. Traumatausta on tutkimusten perusteella varsin yleistä syömishäiriötä sairastavien keskuudessa. Erityisesti seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus sekä fyysinen ja henkinen väkivalta nousivat esiin. Syömishäiriötä sairastavien yhteisiä persoonallisuuspiirteitä ovat tutkimustulosten mukaan perfektionismi, itsekeskeisyys, itsensä kielteinen arvottaminen, haasteet sosiaalisissa kanssakäymisissä sekä vaikeudet tunnistaa, tulkita ja kuvata omia tunteitaan.

Kaiken kaikkiaan tämä kirjallisuuskatsaus antaa vahvistusta sille, että syömishäiriöiden puhkeamiseen alatyypistä riippumatta vaikuttavat monet tekijät, eikä yhden tausta- tai riskitekijän olemassaolo yksinään riitä siihen, että henkilölle puhkeaisi syömishäiriö. Paremminkin voidaan ajatella niin, että kun riittävän monta syömishäiriölle altistavaa tausta- tai riskitekijää kasaantuu, voi yksi laukaiseva tekijä sysätä henkilön syömishäiriön tielle.