Outokummun alueen geologia
Kylli, Ville (2018-04-16)
V. Kylli
16.04.2018
© 2018 Ville Kylli. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201804171486
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201804171486
Tiivistelmä
Outokummun kuparimalmi löydettiin Otto Trüstedtin toimesta siirtolohkaretutkimuksissa 1900-luvun alussa. Tutkimukset aloitettiin sen jälkeen, kun oli löydetty noin viiden kuutiometrin kokoinen kuparimalmilohkare jokiruoppausten yhteydessä. Malmi paikannettiin Kuopion ja Joensuun välille noin 50 km:n päähän lohkareen löytöpaikasta. Muodostuma asettuu arkeeisen ja proterotsooisen kallioperän väliselle sutuurivyöhykkeelle.
Outokummun alueen stratigrafia pohjautuu osin alueella tehtyistä kairauksista ja heijastusseismisistä kokeista saatuun tietoon. Syvän kairareiän poraaminen eli Outokumpu Deep Drilling Project sisällytettiin osaksi Venäjän ja Suomen valtioiden välisten kauppavelkojen sovittelua. Tästä seurauksena GTK pystyi palkkaamaan venäläiset NEDRA G.N.N.P. ja Machinoexport S.E. -yhtiöt vastaamaan kairauksista. Kairaustyö toteutettiin tarkoituksena selvittää Outokummun alueella aiemmin tehtyjen, seismisistä heijastuksista saatujen tulosten geologista luonnetta. Tärkeimmät heijastavat kohteet sijaitsivat 2–2,5 km:n syvyydellä. Kairareikä ulottuu kokonaisuudessaan 2516 metrin syvyydelle, josta ylimmät kaksi kilometriä ovat pääasiassa kiilleliusketta. Kiilleliuske voidaan jakaa ylempään ja alempaan ryhmään, joiden välille asettuu Outokummulle erikoislaatuinen ofioliittinen yksikkö, jota puolestaan ympäröi mustaliuske. Paikoittain kiilleliuskeen seassa esiintyy myös kloriitti-serisiittiliusketta sekä biotiittigneissiä. Pohjimmaisena kairasydämessä yli kahden kilometrin syvyydelle mentäessä kivi vaihtuu pegmatoidiryhmäksi koostuen pääasiassa pegmatiittigraniitista.
Outokummun malmin syntymalliksi Peltonen et al. (2008) ehdottavat kolmivaiheista prosessia, jonka alussa kuparimalmi muodostuu merellisessä ympäristössä. Tämän jälkeen yhtäaikaisesti tektonisen kuljetuksen aikana nikkeli sekoittuu kuparin kanssa voimakkaassa karbonaatio-silisifikaatiossa muodostaen Outokumpu-tyyppisen Cu-Co-Zn-Ni-Ag-Au-sulfidimuodostuman aikavälillä 1,95–1,88 miljardia vuotta sitten.
Outokummun alueen stratigrafia pohjautuu osin alueella tehtyistä kairauksista ja heijastusseismisistä kokeista saatuun tietoon. Syvän kairareiän poraaminen eli Outokumpu Deep Drilling Project sisällytettiin osaksi Venäjän ja Suomen valtioiden välisten kauppavelkojen sovittelua. Tästä seurauksena GTK pystyi palkkaamaan venäläiset NEDRA G.N.N.P. ja Machinoexport S.E. -yhtiöt vastaamaan kairauksista. Kairaustyö toteutettiin tarkoituksena selvittää Outokummun alueella aiemmin tehtyjen, seismisistä heijastuksista saatujen tulosten geologista luonnetta. Tärkeimmät heijastavat kohteet sijaitsivat 2–2,5 km:n syvyydellä. Kairareikä ulottuu kokonaisuudessaan 2516 metrin syvyydelle, josta ylimmät kaksi kilometriä ovat pääasiassa kiilleliusketta. Kiilleliuske voidaan jakaa ylempään ja alempaan ryhmään, joiden välille asettuu Outokummulle erikoislaatuinen ofioliittinen yksikkö, jota puolestaan ympäröi mustaliuske. Paikoittain kiilleliuskeen seassa esiintyy myös kloriitti-serisiittiliusketta sekä biotiittigneissiä. Pohjimmaisena kairasydämessä yli kahden kilometrin syvyydelle mentäessä kivi vaihtuu pegmatoidiryhmäksi koostuen pääasiassa pegmatiittigraniitista.
Outokummun malmin syntymalliksi Peltonen et al. (2008) ehdottavat kolmivaiheista prosessia, jonka alussa kuparimalmi muodostuu merellisessä ympäristössä. Tämän jälkeen yhtäaikaisesti tektonisen kuljetuksen aikana nikkeli sekoittuu kuparin kanssa voimakkaassa karbonaatio-silisifikaatiossa muodostaen Outokumpu-tyyppisen Cu-Co-Zn-Ni-Ag-Au-sulfidimuodostuman aikavälillä 1,95–1,88 miljardia vuotta sitten.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34237]