Seremoniatila Vuosaareen

Abstract

Syksyn 2017 nykyaikaisen arkkitehtuurin kurssin tehtävänä oli suunnitella seremoniatila Helsingin Vuosaareen. Tarkoituksena oli luoda tila, joka palvelee Vuosaaren alueen asukkaita, tarjoaa tilat juhlien järjestämiselle ja toimii rauhoittumispaikkana kiireen ja arjen keskellä. Tilan tulee olla avoin kaikille uskonnosta riippumatta.

Ryhdyin pohtimaan suunnitelmani lähtökohtia tehtävänannon suunnitteluohjeiden perusteella, jossa valon käyttö, materiaalinen tuntu ja sakraalimaisen tilan hengen vangitseminen olivat tärkeimpiä osa-alueita työn arvostelun kannalta. Oman kokemukseni ja tiedonhankinnan jälkeen päädyin seuraavien ideoiden kokonaisuuteen; luonnonläheisyyden, valon ja materiaalien tunnun selkeään esiintuomiseen ja rakennuksen minimalistisuuden korostamiseen. Erityisesti rakennuksen toteuttaminen psykologiselta kannalta kiehtoi suuresti; mikä tekee tilasta pyhän ja sakraalimaisen uskonnosta riippumatta? Voiko tilaa kokea kaikilla aisteilla? Millaisia tuntemuksia haluaisin itse kokea tilassa?

Alusta alkaen rakennuksen pyöreä pohjan muoto tuntui kiehtovalta. Suunnittelun edetessä ja ideoiden karsiutuessa itse rakennus muotoutui suorakaiteen muotoon, mutta sitä ympäröivä korkea muuri säilyi ympyrän muodossa. Muuri on niin korkea, että se kätkee sisäänsä melko huomaamattoman päärakennuksen. Rakennuksen piiloutuminen maastoon tuntui sopivan suunnittelualueen luonteeseen; aivan Vuosaaren urheilupuiston takaa löytyi rauhallinen puistoalue upeine mäntyineen. Sijaintinsa puolesta muuri sieppaa sisäänsä osan luontoa ja toteuttaa suunnitelman idean luonnonläheisyydestä. Suurin osa mäntymetsästä ja muusta luonnosta sijoittuu rakennuksen suljetulle sisäpihalle, johon luodaan näkymiä seremoniatilan juhlatilasta käsin. Juhlatilan pitkät sivut ovat aukoitettu niin, että ne luovat kehykset maisemalle. Horisontaalisen kehyksen sisään ikään kuin maalautuu luonto, jota halkovat vertikaalilinjaiset mäntyjen rungot. Tämän ”maalauksen” pohjaksi muodostuu valkeaksi rapattu muuri. Muurilla rajautuva sisäpiha ei ole vain pelkkä näkymä, vaan se toimii eräänlaisena muistolehtona. Siellä täällä muurin seinässä on aukkoja, joihin on mahdollista sijoittaa muistokynttilä tai tilanteen mukainen valaistus. Mahdollisuuksien mukaan muurista hehkuva kynttilämeri näkyy puiden välistä sisätiloihin saakka. Itse sisätilojen pinnat ovat karkeaa betonia. Tilassa puiset irtokalusteet ja tilaa rajaavat sermit ovat puuta, jolloin ne tuovat lämpöä sinänsä kolkon ja kylmän betonin rinnalle. Juhlatilassa korostuu myös yksi suunnittelun lähtökohdistani, joka on tilojen askeettisuus ja koruttomuus. Tarkoituksenani oli luoda tila sopivaksi jokaiselle vierailijalle ja kaikenlaisille tilaisuuksille häistä hautajaisiin ja joogatunneista yritystilaisuuksiin. Tilaa voisi kutsua niin sanotuksi luovaksi tilaksi, johon jokainen ihminen voi luoda omanlaisensa tunnelman ja tilaisuuden. Tilojen suunnittelussa juhlatila muodostaa olennaisimman osan rakennusta. Muut sinänsä tärkeät, mutta yksityisemmät tilat ovat sijoitettuina rakennuksen päätyihin, juhlatilan molemmille puolelle.

Seremoniatilan tärkeimpänä kulmakivenäni oli ihmisen tunnekokemuksen vangitseminen tilassa ja muu psykologinen näkökanta. Lähestyminen työhön omalta kannalta oli ennen kaikkea tunnepohjaista ja toiveena olisi, että katsoja eläytyisi suunnitelmaan myös omalla tavallaan. Työllä ei ollut varsinaista nimeä alunperin, mutta prosessin edetessä nimeksi vakiintui AMBEDO. Nimi tulee latinan kielestä, mutta sillä ole suoranaista määrittelyä suomen kielessä. Lyhyesti sana on määritelty englanniksi seuraavanlaisesti:

AMBEDO (n.) ”a kind of melacholic trance in which you become completely absorbed in vivid sensory details—raindrops skittering down a window, tall trees leaning in the wind, clouds of cream swirling in your coffee—which leads to a dawning awareness of the haunting fragility of life.”

Suunnitelmani on eräänlainen ”Ambedo”, jossa ihminen voi tuntea edellä mainittua melankoliaa, nostalgiaa tai pyhyyttä, jota ei voi sanoin selittää. Tärkein on tunne, mikä syntyy aistien välityksellä ympäristöstä.