Syntymästä kuolemaan : Raahen alueen väestökehitys perhehistoriallisesta näkökulmasta 1811–1871

Abstract

Pro gradu -tutkielman aiheena on Raahen alueen väestökehitys vuosina 1811–1871. Työn tutkimuskohde on Raahen alueen väestörakenne 1800-luvulla. Havainnollistan ja avaan väestörakennetta perhehistoriallisesta näkökulmasta.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen oli Raahen alueen väestökasvu ja kuinka väestörakenne muuttui vuosina 1811–1871. Väestötutkimuksen lähteenä käytän hyödyksi Raahen ja Salon emäseurakunnan kirkonkirjoja. Tärkeimmät alkuperäislähteet ovat Raahen seurakunnan ja Salon emäseurakunnan kastettujen, vihittyjen ja kuolleiden luettelot. Näistä lähteistä selvitän väestörakenteen ja väestökasvun osalta syntyvyyttä, avioitumista ja kuolleisuutta. Keskiössä on Raahen alueen luonnollinen väestökasvu.

Tutkimukseni metodina toimii kvantitatiivinen tutkimus. Lisäksi käytän työssäni hieman vertailevaa tutkimusta, jossa vertailun kohteena on koko Suomen väestön tunnusluvut. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa käytän otantamenetelmää. Otantamenetelmän käyttö mahdollistaa sen, että pystyn tutkimaan pitkän aika välin (60 vuoden) tietoja. Otantana on kolmen vuoden tasavälinen otanta alkaen vuodesta 1811 ja päättyen vuoteen 1871. Lisäksi otannan ulkopuolelta olen ottanut tutkimukseeni vuodet 1866 ja 1867, jolloin Suomessa oli suuret nälkävuodet. Suurten nälkävuosien aikana väestökasvu oli poikkeuksellista, jonka vuoksi on hyvä ottaa huomioon epätavallinen aika väestökasvun osalta.

Erilaiset vapaamieliset ajatukset ja maailmalta virtaavat keksinnöt ja hyödykkeet muokkasivat Raahen väestöä. Raahea koetteli Oolannin sota, mutta myös suuret nälkävuodet. Raahen väestöön vaikutti eniten paikkakunnan sijainti, joka oli meren läheisyydessä. Sijainnilla oli merkitystä elinkeinorakenteessa, joka jo 1800-luvun alussa näyttäytyi vahvasti erilaisina merenkulkuun liittyvinä ammatteina. Poliittisissa uudistuksissa huomattiin metsien merkitys, jolloin merenkulku korostui entisestään, koska puutavaraa vietiin ulkomaille. Tämä ilmiö tuli esille tilastoissa, kun merenkulkuun liittyvien nimikkeiden määrä kasvoi. Raahessa väestönkasvu oli samansuuntaista kuin Suomen väestönkasvu samalla ajanjaksolla. Luonnollinen väestönkasvu oli koko ajanjakson huomioon ottaen positiivista eli syntyneitä oli enemmän kuin kuolleita. Väestönkasvu ei kuitenkaan suhteellisesti ollut niin suurta kuin koko Suomessa vaan kasvu selvästi hiipui. Otantavuosista paljastui erityisesti kaksi vuotta, joiden osalta väestönkasvu ei noudattanut ajalla vallitsevaa linjaa. Nämä vuodet olivat vuodet 1832 ja 1867. Nämä vuodet erosivat myös keskenään toisista eikä tutkimuksessa käynyt ilmi, minkä takia luonnollinen väestönkasvu oli näinä vuosina negatiivista. Samanlainen kannanotto käy ilmi myös tarkemmin Raahen alueen historiasta kirjoittaneen Nygårdin tutkimuskirjallisuudesta. Tämän vuoksi jää auki, että onko kyseessä vain poikkeavat vuodet, joille ei voi edes löytää selitystä?

Raahen väestörakenne muuttui väestökasvun myötä. Raahelaisten palkollisten määrä lisääntyi. Merenkulun merkitys nousi 1800-luvun puolivälin jälkeen siten, että se näkyi avioitumistilastoissa miesten osalta. Väestörakenteen syntyneiden tarkastelu paljasti, että poikalapsia syntyi huomattavasti enemmän kuin tyttölapsia, joten sen perusteella väestörakenne oli miespainoitteinen. Tosin merenkulku toi mukanaan omat riskinsä, jonka vuoksi miespuolilla henkilöillä oli riski esimerkiksi kuolla merellä toisin kuin naisilla, joiden kontolle jäi tilan tai talon hoito maalla.

Raahea voisi kuvailla väestökehityksen perusteella voimakkaasti merikaupungiksi. Tämä ei ollut tyypillinen kaupunki, kun otetaan huomioon kaikki Suomen kaupungit. Raahe kuitenkin muistutti tyypiltään esimerkiksi Oulua, joka oli myös merenkulkuun painottuva kaupunki. Merenkulku mahdollisti sen, että kaupunki pystyi vaurastumaan ja meri tarjosi työtä säätyihin katsomatta.