Suomen sota-ajan vaikuttavuus kasvatukseen

Abstract

Kandidaatin tutkielmani tarkoituksena on avata kotikasvatukseen vaikuttavia tekijöitä vuosien 1939–1944 ajoilta, jolloin Suomessa käytiin talvi- ja jatkosota. Tarkastelen erityisesti kotikasvatukseen vaikuttavien tekijöiden periytyvyyttä ylisukupolven. Tavoitteeni on avata ja tuoda esille tekijöitä, jotka mahdollisesti vaikuttavat tämän päivän kasvatukseen. Tutkielmani osoittaa, että sota-ajan tapahtumista vaikeneminen oli yleistä koko yhteiskunnassa. Vaikeneminen on yksi vaikuttava tekijä kasvatukseen, kun tarkastellaan sota-ajan kasvatusta, taakkasiirtymiä ja traumoja sekä niiden ylisukupolven periytymistä. Tutkielmani tulosten mukaan yksi merkittävimmistä periytymiseen vaikuttavista tekijöistä on sosiaalisen ulottuvuuden huomioiminen ja affektiivisen toimintamallin periytyminen ylisukupolven.

Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt narratiivista kirjallisuuskatsausta, jossa kertomukset ovat tapa ymmärtää omaa elämäänsä ja lisätä elämässä tapahtuvien tapahtumien merkityksellisyyttä. Tutkielmassani tämä tarkoittaa, että kuvaan Suomen talvi- ja jatkosodan vaikuttavuutta kasvatukseen ja hoivaan. Kuvaan kasvatuksen ja hoivan historiallista kehittymistä ja tapahtumakulkua siitä, miten kosketus, syli ja hoiva ovat rakentuneet.

Tutkielmani pyrkimyksenä on myös herättää tarkastelemaan oman historiansa vaikuttavuutta itseensä niin ihmisenä kuin kasvattajana. Tutkielmani mukaan on tärkeää tiedostaa oman historiansa vaikuttavuus itseensä. Tutkielmani korostaa, että historian tunteminen on edellytys itsensä tuntemiseen. Tarkastelen tutkielmassani miten ihmisen oma historia vaikuttaa kasvattajaan ja kasvatukseen sekä kosketukseen, syliin ja hoivaan. Tarkoitukseni on tuoda kasvattajille tietoutta kuinka tärkeää on huomioida sylin, hoivan ja kosketuksen vaikuttavuus lapsen kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin. Tutkielmani mukaan voidaan todeta, että kosketuksella ja läheisyydellä on merkittävä vaikutus lapsen kehitykselle varhaisten vuosien aikana.