Resurssiperiferian muotoutuminen Suomessa

Abstract

Tässä tutkielmassa olen pyrkinyt selvittämään sitä, ovatko Suomen kaupunkien ulkopuoliset alueet muuttumassa entistä selkeämmin resurssiperiferiaksi. Tutkielman teoriaosuudessa käyn läpi tilaa, keskus–periferia-mallia sekä arvonlisän muodostusta ja arvonlisän siirtymistä tilassa. Näistä osista rakennan tämän tutkielman teoreettisen viitekehyksen. Tarkastelen myös luonnonvaran ja resurssin käsitteitä, jotta resurssiperiferian konteksti täydentyisi.

Tutkimusaineistonani olen käyttänyt aluepoliittisia luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyviä suunnitelmia, joita valtio, maakunnan liitto ja kunta ovat tuottaneet. Tämä on samalla luonut tutkielmalle maantieteellisen rajauksen; tarkastelussa on Suomen valtio, Pohjois-Savon maakunta sekä Vieremän kunta. Tutkimusmetodeinani ovat olleet diskurssianalyysi ja CPE (cultural political economy), joiden avulla tutkimusaineistosta pystyy etsimään piilotettuja merkityksiä, kannanottoja ja tavoitteita.

Tutkimustuloksieni mukaan talous on nykyään hyvin vallitseva aihe ja tärkein tavoite aluepoliittisissa suunnitelmissa. Luonnonvarojen hyödyntämistä halutaan lisätä, mutta tämä tavoite näyttäytyy melko kapeasti lähinnä yritysten toimintaedellytysten parantamisena. Tutkimusaineistossa mainitaan monia muitakin tavoitteita (esim. huoltovarmuus, työpaikat syrjäseuduilla), mutta ne ovat selvästi sivuosassa tai päätavoitteen sivutuote. Monia maailmalla vaikuttavia kehityskulkuja, kuten ilmastonmuutosta ja kilpailua käsitellään uhkina sekä käytetään perusteluina sille, miksi Suomen olisi suorastaan välttämätöntä lisätä luonnonvarojensa hyödyntämistä.

Juuri vahva ja yksipuolinenkin keskittyminen luonnonvarojen hyödyntämiseen yritysten liiketoiminnassa, eli arvonmuodostukseen näyttää teoriakirjallisuuden perusteella merkiltä siitä, että luonnonvaroja tuottavien seutujen asema olisi yksipuolistumassa resurssiperiferiaksi. Laajempi keskustelu aluepolitiikan tavoitteista olisi hyväksi siinäkin tapauksessa, että asioita tarkastellaan talouden näkökulmasta. Arvonmuodostuksen mahdollisia seurauksia periferian kannalta, kuten ympäristöongelmia tai arvonlisän siirtymistä pois periferiasta pitäisi huomioida. Myös huoltovarmuus luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyen (ruokaturva, energiaomavaraisuus) olisi hyvä aihe pohdittavaksi enemmän myös aluepolitiikan suunnitelmissa.