Ujo oppilas koulussa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää kirjallisuuskatsauksen muodossa, mitä ujous on, miten ujous kehittyy ja miten opettaja voi huomioida ujoutta pedagogisessa suhteessa. Kysymys on rajattu koskemaan vain pedagogista suhdetta, joten tutkielma pyrkii selvittämään keinoja vain opettajan toimintaan luokkahuoneessa. Lapsilla on vähemmän keinoja toimia haastavaksi kokemissaan vuorovaikutustilanteissa. Ujous saattaa täten vaikeuttaa lasten sosiaalista toimintaa aikuisia enemmän. Koulussa lapsilta edellytetään kuitenkin hyvää vuorovaikutusosaamista ja uusi opetussuunnitelma (2014) perustuu käsitykseen aktiivisesti vuorovaikutteisesta oppilaasta. Kulttuuri määrittää miten ujouteen suhtaudutaan, joten aktiivisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta arvostavassa koulukulttuurissa ujous saatetaan nähdä negatiivisena asiana.

Toistuvana ilmiönä ujoutta on määritelty taipumukseksi kokea jännitystä, huolestuneisuutta tai kiusaantuneisuutta sosiaalisessa tilanteessa. Ujous tulee erottaa epäsosiaalisuudesta, sillä ujouteen sisältyy ristiriitaa muiden lähestymishalun ja arkuuden välillä. Ujous on seurausta emootioista ja ilmenee tunnekokemuksena, fyysisenä reagoimisena sekä mahdollisesti myös käyttäytymisen epävarmuutena tai vetäytyvyytenä. Ujouden voidaan katsoa kehittyvän jo varhain lapsuudessa tai myös myöhemmin. Ujouteen on liitetty sekä pelko, että nolostumisen ja häpeän tunteet. Ujouteen sisältyy usein huolestuneisuutta muiden negatiivisista arvioinneista. Negatiiviset kokemukset, oman toiminnan negatiivinen tulkinta, heikko sosiaalinen itsetunto ja negatiiviset odotukset on katsottu aiheuttavan emootioiden voimistumista ja ujouden kehittymistä. Tutkielmassa ujous ymmärretään sosiaalisen itsevarmuuden puutteeksi, joka kehittyy tiiviissä vuorovaikutuksessa ympäristön sekä yksilön itsetunnon sekä kognitiivisten tekijöiden kanssa.

Tutkielmasta selvisi, että ujous ei suoranaisesti aiheuta ongelmia koulussa, mutta negatiivisesti ujouteen suhtautuva ympäristö saattaa heikentää ujon oppilaan minäkäsitystä. Opettajan asenteet ja ennakkokäsitykset hiljaisesta oppilaasta vaikuttavat oppilaan saamaan opetukseen, arviointiin ja käsitykseen itsestä, jolloin ujous saattaa välillisesti vaikuttaa oppilaan koulumenestykseen. Ujouden synnyttämät negatiiviset tuntemukset myös saattavat lisätä vetäytyvyyttä koulussa. Ujoilla on näin ollen suurempi riski jäädä huomaamattomiksi, ulkopuolisiksi tai jopa kiusatuiksi kouluympäristössä. Turvallisen ilmapiirin on todettu vähentävän ujouden kokemista koulussa ja opettajan tulisi pyrkiä lieventämään oppilaan ujoutta.

Pedagoginen suhde on opetustapahtumassa tapahtuvaa inhimillistä vuorovaikutusta opettajan ja yhden tai useamman oppilaan välillä. Opettaja voi huomioida ujoa oppilasta tässä suhteessa kohtaamalla oppilaan sensitiivisesti, antamalla paljon positiivista palautetta ja tukemalla sosiaalisten taitojen kehitystä. Opettaja voi huomioida ujoutta luomalla turvallista ilmapiiriä luokkahuoneeseen opetuksen ennakoitavuudella, rutiineilla sekä oppilaan valinnanvapauden ja henkilökohtaisen tilan kunnioittamisella. Oleellista on myös panostaa luokan ryhmäytymiseen ja myönteisen käytöksen kehumiseen. Opettaja voi huomioida ujoutta opetuksessa tuomalla luokkaan monipuolisia tapoja osallistua, esiintyä sekä kyseenalaistamalla oman käsityksensä tuntiaktiivisuudesta.

Tutkielman tarkoituksena on tarjota opettajille ja muille kasvattajille ymmärrystä ujouden syntymekanismeista sekä käytäntöön soveltuvia keinoja huomioida ujoutta.