“There’s a truth that’s hard as steel” : retorisen puhujan eksistentiaalinen syväsukellus DIO:n debyyttialbumilla Holy Diver

Abstract

Tutkimukseni pääkohteena on DIO-yhtyeen ensimmäinen studioalbumi Holy Diver (1983). Tutkin, miten retorinen puhuja ja kollektiivisubjekti ilmentävät eksistentialismia ja yhteiskuntakritiikkiä tekstin abstraktilla tasolla. Pohdin, miten metaforat ja symbolit johdattavat kohti havaittua arvokonstruktiota. Fiktion ja todellisuuden vuorovaikutus on värittynyt yhtäältä rinnakkaisuuksilla ja toisaalta ristiriidoilla, jotka nousevat esiin kahta maailmaa yhteen punovasta tulkinnasta. Pohdinnoissani keskeiseksi nousee teksteihin sisältyvät raamatulliset kytkökset ja niiden suhde havaittuun abstraktiin arvomaailmaan.

Metaforan ja symbolin teoreettinen kehys muotoutuu pääosin Monroe C. Beardsleyn metaforien ja symbolien tunnistamisen problematiikkaa vasten. Analyysini kannalta relevantteja metaforien teoreettisia tulkintamalleja olen poiminut myös I. A. Richardsin ja Paul Ricoeurin käsityksistä. Tekstienvälisyyden eli intertekstuaalisuuden jäsentelyssä olen soveltanut Gérard Genetten palimpsesteja eli hypertekstuaalisuuden tulkintakehystä. Erityisesti metatekstuaaliset viittaukset Raamattuun ovat selkeyttäneet retorisen puhujan ja kollektiivisubjektin arvokonstruktioita, joita olen lisäksi tarkastellut eksistentiaalifilosofisen linssin läpi etsien yhtymäkohtia Martin Heideggerin, Jean Paul Sartren ja Albert Camus’n filosofioihin.

Motiivien, metaforien ja symbolien takaa paljastuu retorinen puhuja, joka rypee yhtäältä heideggerilaisen angstin vallassa ja toisaalta näyttää ahdistuksensa sartrelaista vapauskäsitystä vasten valintojen tekemisen ja tekemättä jättämisen kautta. Retorinen puhuja ilmentää myös Camus’n kuvaamaa absurdia maailmanjärjestystä ja toisaalta kapinaa absurdia maailmaa vastaan. Dion tuotannossa esiintyvä kollektiivisubjekti osoittaa vahvaa eksistentiaalista eettistä elämän orientaatiota. Se näyttäytyy yhteiskuntaa ja laajemmin ihmiskuntaa kritisoivista puheenvuoroista käsin ryhmänä, joka tiedostaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa itseironiaan asti.

Pääteemoiksi symbolien ja metaforien takaa Holy Diver -albumilla nousevat uskontokriittiset ja sukupolvikriittiset puheenvuorot, toiseuden abstraktio, kodittomuus, itsetuhoisuus ja selviytymistaistelu. Vaikeuksien kohtaamisen teema nousee albumissa myös vahvasti esiin. Albumin temaattiset kerrostumat kulminoituvat häpeäksi yhteiskuntaa kohtaan, jossa ”kovan totuuden” takana on eksistentiaalinen käsitys Jumalan kuolemasta ja absurdista maailmanjärjestyksestä. Iskevät teemat ovat toistuvia halki Dion tuotannon alkaen Black Sabbathin albumilta Heaven and Hell (1980) jatkuen Heaven & Hell -kokoonpanon albumille The Devil You Know (2009).