Lapsi, tietokone ja sosiaalisuus : ruutuaika sosiaalisena vuorovaikutustilanteena

Abstract

Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastellaan alle kouluikäisten lasten ruutuaikaa sosiaalisena ilmiönä ja vuorovaikutustilanteena. Tutkielmassa vastataan kysymyksiin, minkälaisena sosiaalisena vuorovaikutustilanteena ruutuaika ilmenee alle kouluikäisillä lapsilla kasvatuksen kontekstissa ja mitkä tekijät vaikuttavat lasten ruutuajan sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin.

Teknologia synnyttää moninaisia ja merkityksellisiä sosiaalisia vuorovaikutustilanteita, jolloin pienten lasten ruutuaika ilmenee erityisesti sosiaalisten taitojen oppimis- ja harjoittelutilanteina. Ruutuajan sosiaaliset vuorovaikutustilanteet sisältävät sosiaalisia asemia, tiloja ja rooleja, jotka ovat jatkuvassa muutoksessa. Ruutuajan sosiaalisten asemien ja tilojen muutokset edellyttävät lapsilta neuvottelua, kompromissien löytämistä ja sopimista. Tämä voi ilmetä niin mukavana yhdessäolona ja jaettuna oppimiskokemuksena kuin tahtojen välisinä ristiriitoina ja draamana. Ruutuajan vuorovaikutustilanteiden sisältämät konfliktit, draama ja yksilölliset kokemukset synnyttävät lapsissa tarpeen kehittää sosiaalisia taitoja, jotta mielenkiintoinen ja innostava toiminta voisi jatkua.

Sosiokulttuurinen näkökulma korostaa kykenevämmän toisen ja sosiaalisen ympäristön merkitystä lapsen kehitykselle. Kasvattajan merkitys on suuri myös pienen lapsen teknologiasuhteeseen. Kasvattajan asenteet, kokemukset, pedagogiset ratkaisut, teknologiset valinnat, tiedot ja toiminta luovat mahdollisuuksia ja rajoja teknologiaa sisältäviin oppimistilanteiden vuorovaikutussuhteisiin. Ruutuajan sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin vaikuttavia tekijöitä ovat mm. ryhmän organisointi, ryhmäkoko, tehtävien laatu, tehtäviin varattu aika ja kiireettömyys, opetusohjelmistojen tyyppi, fyysisen laitteen ominaisuudet sekä tuttujen teemojen yhdistäminen ruutuaikaan. Lapsen yksilöllisyyden, yksilöllisen kokemuksen, mielenkiinnonkohteiden, leikin ja pelillisyyden huomioiminen teknologiaa sisältävien tuokioiden suunnittelussa ja toteutuksessa voi synnyttää merkityksellisiä ihmissuhteita ja oppimiskokemuksia, sitoutumista oppimiseen, motivaatiota sekä parantaa viihtyvyyttä päiväkotiympäristössä.

Tässä kandidaatin tutkielmassa esitetään ruutuajan sosiaalista vuorovaikutusta kuvaava nelikenttä, jossa sosiaaliset tilat on jaettu virtuaalisen ja fyysisen tilan kategoriaan sekä näiden heikkoon tai vahvaan muotoon. Sosiaalisien tilojen ääripäinä ovat yksilöllinen teknologian käyttö ja yhteisöllinen vuorovaikutustilanne samassa tilassa yhdistettynä verkon välityksellä tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Nelikentän avulla voidaan tarkastella ja arvioida lasten ruutuajan sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden ilmenemistä ja laatua objektiivisin kriteerein.

Kandidaatin tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena.