Martinniemen saha kulttuuriperintöprosessin rattaissa

Abstract

Tutkimus käsittelee Martinniemen sahaa kulttuuriperinnön näkökulmasta. Suunnitelmat sahan purkamisesta herättivät paikalliset ajamaan sahan piipun suojelua. Käynnistyi kulttuuriperintöprosessi, jossa erilaisten tunteiden, muistojen ja kokemusten kautta yritettiin saada piipusta valtakunnallisesti suojeltu kulttuuriperintö kohde. Paikallisille koko sahan historia ja kulttuuriperintö kiteytyi lopulta piippuun ja piipusta tuli konkreettinen kohde, joka kiteytti ja säilytti kulttuuriperintöä. Paikallisten kautta tutkimuksessa tarkastelen yhteisöllistä kulttuuriperintönäkökulmaa. Millainen suhde paikallisilla oli sahaan ja mikä oli sahan ja sen luoman kulttuuriperinnön merkitys heille?

Yksilöllisen kulttuuriperintönäkökulman tutkimukseen tuovat sahalla vierailevat ihmiset, joilla ei ole aikaisempaa suhdetta sahaan. Raunioituneissa rakennuksissa vierailevat harrastajat muodostivat erilaisia henkilökohtaisia suhteita paikkaan. Tarkoituksessa ja ihmisestä riippuen hylätty voimalaitos saattoi merkitä seikkailua, jännitystä, piilopaikkaa, leikkikenttää tai paikkaa, jossa päästä toteuttamaan itseään. Urban explorer harrastajat, valokuvaajat ja graffititaiteilijat vierailivat sahan hylätyissä, rapistuvissa rakennuksissa ja erilaisten henkilökohtaisten kokemuksiensa kautta loivat merkityksiä rakennuksille.

Tutkimuksen aineistona olivat sahan voimalaitos ja piippu. Vierailin Laitakarin saarella, jossa voimalaitos ja piippu sijaitsivat, kolme kertaa tutkimusta tehdessäni 8.9.2016, 4.10.2017 ja 29.5.2018. Ensimmäisellä vierailulla tutustuin voimalaitoksen sisätiloihin, toisella vierailulla ympäristöön ja kolmannella vierailulla kävin katsomassa paikkaa, kun rakennukset oli purettu pois. Tutkimuksessa tarkastelin suojelun uutisointia ja erilaisia blogeja ja YouTube videoita sahan voimalaitoksella tapahtuneista vierailuista. Paikallisten luomaa kulttuuriperintöprosessia tarkastelin uutisissa esiin tulleiden erilaisten haastattelujen kautta, joissa perusteltiin piipun säilyttämistä. Voimalaitoksen merkitystä raunioharrastajille tarkastelin heidän tekemiensä nettijulkaisuiden kautta.

Paikallisille koko sahan olemassaolo kiteytyi lopulta piippuun, jonka suojelun puolesta he taistelivat vuosia. Heille sahan kulttuuriperinnöstä muodostui miltei elävä olento, joka tarvitsi konkreettisen ilmentymän, jotta se säilyisi. Paikallisen kulttuuriperintö ja valtakunnallinen kulttuuriperintö eivät lopulta kohdanneet Martinniemen sahan piipun kohdalla ja kaikki rapistuneet rakennukset purettiin pois.

Valtakunnallisella, yhteisöllinen ja yksilöllisellä kulttuuriperinnöllä on erilaiset lähtökohdat ja määritelmät. Martinniemen sahan tapauksessa valtakunnallinen ja yhteisöllinen kulttuuriperintönäkökulma ajautuivat konfliktiin, kun taas yksilöllinen kulttuuriperintönäkökulma pysyi erillään suojelusta, koska suojeltuna tai purettuna, rakennuksilla ei enää ollut heille käyttötarkoitusta.