Vanhemmat väkivallan tekijöinä : henkinen väkivalta peruskoulun opettajien kertomana

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista henkistä väkivaltaa peruskoulun opettajat kohtaavat oppilaiden vanhempien taholta. Kiinnostuksen kohteena ovat hienovaraiset henkisen väkivallan keinot, millä tavoin vanhemmat kuormittavat peruskoulun opettajien työtä. Lisäksi tutkimuksessa on tarkoitus selvittää kohtaavatko opettajat henkistä väkivaltaa vanhempien taholta sähköisten viestintävälineiden kautta. Median välityksellä (Esim. Opettaja 41/2013, 3; Yle 10/2013) on viime vuosina ilmennyt, että opettajien arvostus on laskenut ja myös vanhempien hyökkäykset opettajia kohtaan on lisääntynyt. Toisena tämän tutkimuksen kiinnostuksen kohteena onkin selvittää, onko henkinen väkivalta vanhempien taholta lisääntynyt tai muuttunut opettajien uran aikana ja jos on niin millä tavoin.

Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä käydään läpi tutkimuksen kannalta tärkeät käsitteet. Käsitteiden määrittely alkaa väkivallan määritellystä, josta siirrytään henkisen väkivallan ja verkkoväkivallan käsitteiden määrittelyyn. Olennaista tämän tutkimuksen kannalta on myös ymmärtää vanhempien ja opettajan välistä vuorovaikutusta. Vuorovaikutukseen vaikuttavat yhtä aikaa kulttuuri ja konteksti, valta ja status sekä tunteet ja moraaliset tarkoitusperät. Näillä edellä mainituilla asioilla on vaikutusta siihen, millaiseksi vanhemman ja opettajan välinen vuorovaikutus muodostuu ja syntyykö vuorovaikutuksessa ongelmia.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kertomusten kautta peruskoulun opettajien kokemuksia henkisestä väkivallasta oppilaiden vanhempien taholta. Tämän vuoksi narratiivinen tutkimusmenetelmä sopi parhaiten tälle pro gradu -tutkimukselle. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä peruskoulun opettajaa kerronnallisen puolistrukturoidun haastattelun keinoin. Aineisto analysoitiin narratiivien analyysin avulla.

Tulokset osoittivat, että tutkimukseen osallistuneet opettajat ovat kohdanneet henkistä väkivaltaa vanhempien taholta viidessä eri muodossa. Nämä viisi eri luokkaa muodostuivat kuvaamaan tiettyä henkisen väkivallan muotoa, joka kuitenkin pitää sisällään erilaisia väkivallan ilmenemismuotoja. Henkisen väkivallan muuttumiseen ja lisääntymiseen liittyen tutkimukseen osallistuneiden opettajien vastauksista muodostui kolme luokkaa. Opettajat suhtautuivat muutokseen myönteisesti, neutraalisti ja kielteisesti. Henkisen väkivallan muuttumisesta tai lisääntymisestä oppilaiden vanhempien taholta ei tullut yhdenmukaista kuvaa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että henkisen väkivallan muuttumisesta tai lisääntymisestä tarvitaan vielä lisää tutkimusta. Lisäksi kaikista hienovaraisimmat henkisen väkivallan kokemukset on vaikea saada selville tämän kaltaisella tutkimuksella. Tähän ilmiöön päästäisiin paremmin kiinni suuremmalla otannalla sekä sillä, että tutkija olisi havainnoimassa ja haastattelemassa opettajia pidemmällä aika välillä.