Varhaisen kiintymyssuhteen merkitys lapsen sosiaalisiin taitoihin ja vertaissuhteisiin

Abstract

Kandidaatintyö käsittelee varhaista kiintymyssuhdetta ja sen merkitystä lapsen sosiaalisiin taitoihin ja vertaissuhteisiin. Tavoitteena oli saada selville, mitä varhainen kiintymyssuhde merkitsee lapsen sosiaalisten taitojen kannalta ja miten sosiaaliset taidot ilmenevät turvallisesti ja turvattomasti kiintyneillä lapsilla. Keskeisenä teoriana on kiintymyssuhdeteoria, jonka on kehittänyt englantilainen lastenpsykiatri ja psykoanalyytikko John Bowlby. Kiintymyssuhdeteorian mukaan lapsi kiintyy ensisijaiseen hoitajaansa joko turvallisesti tai turvattomasti.

Kyseessä on kirjallisuuskatsaus, jonka tutkimuskysymyksiä ovat ”Mikä merkitys varhaisella kiintymyssuhteella on lapsen sosiaalisiin taitoihin vertaissuhteissa?” ja ”Miten sosiaaliset taidot ilmenevät turvallisesti ja turvattomasti kiintyneillä lapsilla?”. Tutkielmassa on käytetty monipuolisesti tunnettujen suomalaisten tutkijoiden teoksia ja artikkeleita sekä kansainvälisiä artikkeleita. Näiden pohjalta on saatu aikaan kattava teoriapohja, jonka perusteella tutkimuskysymyksiin on vastattu.

Varhaisella kiintymyssuhteella on merkittävä rooli lapsen sosiaalisiin taitoihin ja tätä kautta vertaissuhteisiin. Lapsi oppii varhaisessa kiintymyssuhteessaan toista ihmistä koskevia toimintatapoja. Tässä yhteydessä kiintymyssuhteen laadulla on hyvin suuri merkitys. Turvallisesti ja turvattomasti kiintyneillä lapsilla on erilaiset käsitykset sosiaalisista tilanteista. Turvallisesti kiintyneillä on paremmat sosiaaliset taidot, sillä he ovat ystävällisiä, halukkaita ratkaisemaan ristiriitoja ja heillä esiintyy vähemmän aggressiivisuutta. Turvattomasti kiintyneiden sosiaalisissa taidoissa on puutteita, sillä he ovat takertuvaisia vertaissuhteissa ja heillä esiintyy erilaisia käytösongelmia, kuten aggressiivisuutta.

Kiintymyssuhteista ja sosiaalisista taidoista on kirjoitettu hyvin paljon kotimaisella ja kansainvälisellä tasolla. Sen sijaan varhaisen kiintymyssuhteen merkityksestä vertaissuhteiden sosiaalisiin taitoihin on kirjoitettu vähemmän. Tämä saattaa tutkijoiden mukaan johtua siitä, että kiintymyssuhteita käsittelevässä kirjallisuudessa keskitytään enemmänkin varhaislapsuuteen ja aikuisuuteen, vaikka kiintymyssuhdeteoria kuuluu myös keskilapsuuteen. Kasvattajien ja opettajien on kuitenkin hyvä tietää mahdollisten kiintymyssuhteista aiheutuvien ongelmien merkitys lasten käyttäytymiseen niin koulussa kuin vapaa-ajallakin.