Minä olen käteni : kädentaitojen merkitys varhaiskasvatuksessa lapsen minäkuvan kehitykselle

Abstract

Aiheen valintaa vaikutti kiinnostukseni näpertelemiseen sekä askarteluun ja halu saada selville, kuinka lapsen psyykkistä kasvua ja kehitystä voi tukea kädentaitojen avulla. Tutkimuksen aiheeksi nousikin lapsen kädentaitojen merkitys minäkuvan kehittymiseen varhaiskasvatuksessa. Toteutin tutkimuksen kirjallisuuskatsauksena.

Kautta aikojen kädentaitoja on pidetty tärkeässä roolissa yksilön elämässä ja vielä nykyäänkin se on tärkeä yksilön hyvinvointia lisäävä tekijä. Perehtyessäni aiheeseen minulle tuli selkeä kuva siitä, että kädentaidot ovat hyvin merkittävä tekijä lapsen minäkuvan kehittymiselle varhaiskasvatuksessa. Kädentaidot edistävät lapsen kasvua ja kehitystä monipuolisesti, kuten motorisia, kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja. Lapsi hankkii itselleen kädentaitojen avulla tietoa itsestään sekä ympäröivästä maailmasta ja saamaansa tietoa hän voi hyödyntää tulevaisuudessa. Kädentaidot lisäävät myös lapsen luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Tavallaan hän saa työkaluja elämäänsä varten.

Varhaiskasvatuksessa kasvattajien olisikin hyvä muistaa kädentaitojen merkitys yhtenä mahdollisuutena lapsen minäkuvan kehittymiselle. Heidän tulee luoda sellainen ympäristö, joka sallii lapsen kokeilemisen ja tekemisen erilaisten kädentaitoja vaativien töiden toteuttamiseen. Ympäristön tarjotessa monipuolisesti kädentaitoja vaativia harjoitteita lapsi oppii työskentelyprosessin aikana uusia taitoja ja tutustuu itseensä. Hänen työskentelyssään ei niinkään ole tärkeää, millainen tuotos on, vaan tekemisen matka. Lasta tulee arvostaa tekijänä ja kasvattajien pitää olla aidosti läsnä lapsen arjessa, koska näin he edistävät lapsen minäkuvan kehittymistä.