Depolitisaatio ja kaupunkitilan poliittinen talous : Oulun keskustavisio 2040

Abstract

Depolitisaatio on noussut 1990-luvulta lähtien keskeiseksi poliittisen hallinnan strategiaksi uusliberaalissa kontekstissa ja tämä kehitys on johtanut poliittisen hallinnan ja markkinavoimien sekoittumiseen. Depolitisaatio on tunnistettu strategiaksi, jonka avulla rakennetaan vaihtoehdottomiksi nähtyjä hegemonisia poliittisia tulkintakehyksiä sekä suojataan taloudellisen ja poliittisen välistä erottelua erilaisten materiaalisten käytäntöjen kautta. Sen avulla pyritään hallitsemaan ja rajoittamaan demokraattisen politiikan muutosvoimaa suhteessa talouskehityksen ennustettavuuden vaatimuksiin. Kaupunki- ja aluepolitiikan kontekstissa nämä ulottuvuudet tulevat esille tilan poliittisuuden ja kaupunkitilan käsitteiden kautta. Tutkimuksessa pyrin tarkastelemaan sitä, miten depolitisaatio ilmenee ja rakentuu Oulun keskustavisio 2040 -strategiassa. Korostamalla visioiden roolia politikoinnin välineinä tutkimus valottaa uudella tavalla visionäärisyyden ja depolitisaation välistä yhteyttä, jolla rakennetaan hegemonista tulkintaa kaupunkitiloista erityisinä teknis-taloudellisina objekteina.

Aineisto koostuu keskustavisioprojektin dokumentaatiosta eli projektia varten toteutetuista selvityksistä ja analyyseista sekä itse strategiadokumentista. Diskurssianalyyttisellä menetelmällä pyrin purkamaan sitä, kuinka erilaiset poliittiset merkityksenannot ja diskurssit rakentuvat keskustavision dokumentaatiossa. Laajempana metodologisena lähestymistapana käytin Ngai-Ling Sumin ja Bob Jessopin (2013) luomaa kulttuurisen poliittisen talouden tutkimusagendaa.

Tutkimuksen tuloksina esiin nousi depolitisaation rakentuminen teknisistisen rajauksen ja konsensushakuisuuden kautta. Teknisistinen rajaus koostui kaupunkitilan hegemonisesta tulkinnasta, jossa hallitsevana diskursseina esiintyivät joustavuus, hyödyntämättömyys ja tehokkuus. Konsensushakuisuus puolestaan rakentui yhteisöllisyyden, osallisuuden ja sosiaalisen eheyden diskurssien kautta. Depolitisaation avulla rajattiin kaupunkitilan poliittiset ongelmat poliittisesti neutraaliin sfääriin ja samalla se näyttäytyi konfliktin purkamisen ja neutralisoinnin menetelmänä, jonka avulla turvataan erityisesti taloudellisten intressien toiminta politiikan tekemisessä. Visionäärisyyden avulla pyrittiin venyttämään politiikan tekemisen aikajännettä ja ylittämään lyhyen aikavälin intressipolitikointi. Aikajännettä venyttämällä haettiin jatkuvuutta ja vakaan toimintaympäristön luomista. Toisaalta jatkuvuuden turvaaminen tarkoittaa myös sitä, että tietty kilpailukykyisen kaupunkitilan hegemoninen tulkintakehys vakiinnutetaan politiikan tekemisen lähtökohdaksi.