A compiled analysis of child abuse prevention programs for educators
Pajala, Petra; Ripatti, Pia (2018-08-09)
Pajala, Petra
Ripatti, Pia
P. Pajala; P. Ripatti
09.08.2018
© 2018 Petra Pajala, Pia Ripatti. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201808232667
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201808232667
Tiivistelmä
The creation of this thesis arose due to the need to create a compiled text that informs and supports educators in choosing an effective program in order to empower their students in speaking up and saying no, protecting younger generations from the risk of abuse or sexual abuse. As a result, the thesis delves into discovering and assessing three different schoolbased prevention programs against Child Sexual Abuse (CSA), which are: Stay Safe (Ireland), Turvataitokasvatus (Finland) and Cool and Safe (Germany). For a more informative and structured assessment the thesis investigates the effects the role of the parents have, the varying identities of a perpetrator, the definitions of CSA and consent for the target age group, and the psychological benefits of a successful prevention program. The theoretical knowledge collected is then used to contrast the thesis’ chosen programs, defining their success based on the observed advantages and disadvantages.
To be able to collect structured and coherent data relevant to educators, the thesis relies on literary review and content analysis, both methods that support the qualitative nature of the research. The qualitative methods assisted in forming the criteria, which resulted in structuring the findings and conclusions. The findings and conclusions formed in the thesis clearly demonstrate the need for further development of school-led prevention programs, such as its flexibility for teachers to implement the program, further parent involvement, decreasing anxiety within the child, vocabulary use, and breaking perpetrator stereotypes, to name a few. Nonetheless certain advantages have been demonstrated as well, such as student awareness of their rights and body, safety skills, and the transparency to discuss about CSA with adults, to name a few examples. Further defining conclusions are difficult to form due to the lack of cohesive data on CSA, nevertheless the data compiled in the thesis will support any educators’ need to learn the basics of preventative programs on CSA and how to implement them in class. Pro Gradu -tutkielma vertailee kolmea koulupohjaista lasten turvataitokasvatusohjelmaa: Stay Safe (Irlanti), Turvataitoja Lapsille (Turvataitokasvatus, Suomi) ja Cool and Safe (Saksa). Tutkimuksen tarve nousi esiin kun huomattiin, ettei opettajille ole yhtenäistä ja kattavaa opasta auttamaan oikeanlaisen turvataitokasvatusohjelman valitsemisessa. Turvataitokasvatuksen tärkeimpänä päämääränä on opettaa lapsia kieltäytymään ja suojautumaan hyväksikäyttötilanteissa, sekä ymmärtämään oikeutensa koskemattomuuteen. Näiden lisäksi tutkielmassa käsitellään muun muassa psykologisia hyötyjä, vanhempien roolia, rikoksentekijän henkilöllisyyttä, sekä hyväksikäytön ja suostumuksen määritelmiä turvataitokasvatuksen näkökulmasta. Aineistona käytettyjä turvataitokasvatusohjelmia sekä teoriaa vertaillaan eri ohjelmien hyvien ja huonojen puolien, sekä menestyksen määrittelemiseksi.
Jotta tutkimustulokset olisivat merkityksellisiä ja selkeästi jäsenneltyjä opettajille ja muille kasvatusalan ammattilaisille, tutkimus on toteutettu kvalitatiivisesti kirjallisuuskatsauksen ja sisältöanalyysin keinoin. Aineiston pohjalta on luotu kriteerit, joiden pohjalta tutkielman löydökset sekä päätelmät on tehty. Nämä löydökset ja päätelmät korostavat suurta tarvetta kehittää koulupohjaisia turvataitokasvatusohjelmia entisestään: ohjelman joustavuutta eriyttämisen näkökulmasta, sekä vanhempien osallisuutta tulisi tulevaisuudessa korostaa ja lisätä. Lisäksi käytettyyn kieleen, sekä rikoksentekijän kuvailuun tulisi kiinnittää huomiota stereotypisoinnin välttämiseksi. Myös lapsen hyvinvointiin ja ahdistuksen ehkäisyyn tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Turvataitokasvatuksen positiivisiin tuloksiin lukeutuvat muun muassa lapsen tietoisuus oikeudestaan fyysiseen koskemattomuuteen, yleisten turvataitojen paraneminen sekä halukkuus keskustella hyväksikäytöstä aikuisen kanssa. Turvataitokasvatusohjelmien tutkimuksissa on edelleen paljon aukkoja, minkä vuoksi ohjelmista on mahdotonta tehdä ratkaisevia tai täysin varmoja johtopäätöksiä. Tutkielman päätelmät kuitenkin tukevat kenen tahansa kasvatusalan ammattilaisen tarvetta tutustua turvataitokasvatukseen lasten hyväksikäytön ehkäisemiseksi, sekä ohjelmien toimeenpanemiseen luokkahuoneessa.
To be able to collect structured and coherent data relevant to educators, the thesis relies on literary review and content analysis, both methods that support the qualitative nature of the research. The qualitative methods assisted in forming the criteria, which resulted in structuring the findings and conclusions. The findings and conclusions formed in the thesis clearly demonstrate the need for further development of school-led prevention programs, such as its flexibility for teachers to implement the program, further parent involvement, decreasing anxiety within the child, vocabulary use, and breaking perpetrator stereotypes, to name a few. Nonetheless certain advantages have been demonstrated as well, such as student awareness of their rights and body, safety skills, and the transparency to discuss about CSA with adults, to name a few examples. Further defining conclusions are difficult to form due to the lack of cohesive data on CSA, nevertheless the data compiled in the thesis will support any educators’ need to learn the basics of preventative programs on CSA and how to implement them in class.
Jotta tutkimustulokset olisivat merkityksellisiä ja selkeästi jäsenneltyjä opettajille ja muille kasvatusalan ammattilaisille, tutkimus on toteutettu kvalitatiivisesti kirjallisuuskatsauksen ja sisältöanalyysin keinoin. Aineiston pohjalta on luotu kriteerit, joiden pohjalta tutkielman löydökset sekä päätelmät on tehty. Nämä löydökset ja päätelmät korostavat suurta tarvetta kehittää koulupohjaisia turvataitokasvatusohjelmia entisestään: ohjelman joustavuutta eriyttämisen näkökulmasta, sekä vanhempien osallisuutta tulisi tulevaisuudessa korostaa ja lisätä. Lisäksi käytettyyn kieleen, sekä rikoksentekijän kuvailuun tulisi kiinnittää huomiota stereotypisoinnin välttämiseksi. Myös lapsen hyvinvointiin ja ahdistuksen ehkäisyyn tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Turvataitokasvatuksen positiivisiin tuloksiin lukeutuvat muun muassa lapsen tietoisuus oikeudestaan fyysiseen koskemattomuuteen, yleisten turvataitojen paraneminen sekä halukkuus keskustella hyväksikäytöstä aikuisen kanssa. Turvataitokasvatusohjelmien tutkimuksissa on edelleen paljon aukkoja, minkä vuoksi ohjelmista on mahdotonta tehdä ratkaisevia tai täysin varmoja johtopäätöksiä. Tutkielman päätelmät kuitenkin tukevat kenen tahansa kasvatusalan ammattilaisen tarvetta tutustua turvataitokasvatukseen lasten hyväksikäytön ehkäisemiseksi, sekä ohjelmien toimeenpanemiseen luokkahuoneessa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [29929]