Varhaiskasvattajan vuorovaikutukselliset ja pedagogiset ratkaisut sosio-emotionaalisesti haasteellisissa kasvatustilanteissa

Abstract

Lapsen sosio-emotionaaliset haasteet ovat yksi suurin syy varhaiskasvattajien kokemiin vaikeisiin tunteisiin. Koen, että sosiaaliseen ja tunteidensa ilmaisemiseen tukea tarvitsevat lapset leimautuvat usein liian helposti ”ilkeiksi” ja ”mahdottomiksi”. Mielekkäämpää on kuitenkin nähdä, että sosio-emotionaaliset haasteet ovat seurausta ympäristön sopeutumattomuudesta lapsen tarpeita kohtaan. Tutkimuksen toteutan systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusmenetelmänä toimii aineistolähtöinen sisällönanalyysi.

Tutkielmani johtopäätökset liittyvät vahvasti varhaiskasvatusympäristön ja sen toimintakulttuurin vaikuttavuuteen ja merkitsevyyteen lasten sosio-emotionaalisten haasteiden taustalla. Suuret ryhmäkoot, melu ja siirtymätilanteet voivat laukaista sosio-emotionaalisesti haastavia tilanteita. Lisäksi vahva aikuislähtöinen toiminta, heikko vuorovaikutus ja varhaiskasvattajan kielteiset uskomukset ovat yhteydessä lapsen sosio-emotionaalisiin haasteisiin.

Sosio-emotionaalisesti haastavissa kasvatustilanteissa korostuvat varhaiskasvattajan pedagogiset ratkaisut. Nämä ratkaisut liittyvät lähtökohtaisesti toimintaympäristön johdonmukaistamiseen riittävän ja selkeän struktuurin sekä tuttujen rutiinien avulla. Pienryhmätoiminnan avulla lapsi saa osakseen aikuisen huomion ja mahdollistaa aktiivisemman sitoutumisen toimintaan ja vuorovaikutukseen. Lisäksi ennakoiminen ja pedagoginen suunnittelu ovat keskeisiä tekijöitä sosio-emotionaalisten haasteiden ehkäisemisessä.

Varhaiskasvattajan on tärkeää kyetä myös tarkastelemaan omaa toimintaansa kriittisesti ja reflektiivisesti, jotta hän ymmärtäisi oman toimintansa merkityksen sosio-emotionaalisten haasteiden kannalta. Lapsen kokemusmaailman ja mielenkiinnonkohteiden huomioiminen auttavat lasta tunnistamaan vahvuuksiaan ja yksilöllisten virikkeiden kautta lapsen sitoutuminen toimintaan sujuu helpommin.

Tärkeä pedagoginen ratkaisu liittyy keskeisesti myös annetun palautteen laadun arvioimiseen. Lähtökohtana on positiivisen palautteen antaminen toivotusta käyttäytymisestä. Lapsen toiminnasta on merkityksellistä kyetä löytää positiivisia puolia, jotta lapsi pystyy muistamaan ne myös myöhempien tilanteiden kohdalla ja toimia samalla tavalla. Tärkeintä on varhaiskasvattajan lämmin ja ymmärtävä kohtaaminen lapsen sosio-emotionaalisiin haasteisiin.