Tunteiden säätely ja aggressiivisuus kehitystä suuntaavina tekijöinä

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella tunteiden, erityisesti aggressiivisuuden säätelyä käyttäytymistä selittävänä tekijänä. Tutkimus on luonteeltaan systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jonka näkökulma on kehityspsykologinen. Sen keskeisinä teoreettisina lähtökohtina ovat James Grossin tunteiden säätelyn hierarkkinen prosessimalli sekä Lea Pulkkisen kehittelemä malli sopeutumattomuuden kehän muodostumisesta. Tunteiden hierarkkisen prosessimallin mukaan tunteiden säätely on sitä yksinkertaisempaa, mitä varhaisemmassa tunnereaktion vaiheessa yksilö tähän prosessiin vaikuttaa omalla toiminnallaan. Tunnereaktiot ovat usein tiedostamattomia, mutta niiden tietoisiksi saattamista voidaan käyttää säätelykeinona. Tutkimuskysymyksinä oli ensinnäkin, miten tunteiden säätely ja aggressiivisuus vaikuttavat kehitykseen ja toiseksi millaisia vaikutuksia lapsuuden tunteiden säätelytaidoilla on lapsen tulevaisuuden kannalta.

Aggressiivista käyttäytymistä tarkasteltiin, paitsi neurofysiologian, myös psykodynaamisten ja oppimispsykologisten teorioiden näkökulmista. Pääpaino oli sosiaalisen oppimisen teoriassa. Koska suuri osa aggressiivisesta käyttäytymisestä perustuu opittuihin malleihin, on tunteiden säätelytaitojen oppimisella tärkeä merkitys lapsen kehityksessä. Siihen liittyy myös vuorovaikutustaitojen kehittyminen. Tutkielmassa kävi ilmi tunteiden säätelyn ja kehityksessä omaksuttujen käyttäytymisstrategioiden keskinäinen yhteys. Tunteiden säätelyllä osoitettiin olevan myös kasvatuksellista merkitystä.