Tieteellinen tauti, inhimillinen tarina ja yhteinen taistelu : syövän tulkintakehykset ja metaforat journalismissa

Abstract

Tämän pro gradu -työn aihe on syöpäjournalismi suomalaisessa lehdistössä. Tutkielmassa selvitetään, miten syöpää kehystetään ja millaisia metaforia siitä käytetään sekä pohditaan journalismin syövästä antamaa kuvaa. Tutkimuksen aineistona on kuuden lehden syöpää käsittelevät artikkelit (166 kpl) yhden vuoden ajalta. Viestinnän kehysanalyysin apuvälineenä on käytetty Sinikka Torkkolan terveyden ja sairauden kolmen ulottuvuuden mallia (2008) ja Ulla Järven terveysjournalismin lajijaottelua (2011). Metafora-analyysi pohjaa George Lakoffin ja Mark Johnsonin teoriaan metaforista abstraktin ajattelun välineinä. Syöpäjournalismi jakautuu kolmeen pääkehykseen, jotka ovat tiedeusko, potilastarina ja kollektiivinen syöpä. Tiedeusko valaa toivoa syövän parannettavuudesta, kun taas potilastarinat antavat realistisemman kuvan syövän todellisuudesta. Kollektiivisen syövän kehyksessä yksilön ongelmat nostetaan yleiselle tasolle ja yhteisön kohtaamaan syövän uhkaan etsitään ratkaisuja yksilön tasolta.

Kuolema on syöpäjournalismissa kuin kansantarinoiden karhu, jonka oikeaa nimeä ei saa mainita, ettei se vain tule manatuksi esille. Syövän aiheuttama kuoleman uhka kuvataankin suoran ilmaisun sijasta sotametaforilla ja henkilöllistämisellä, jotka korostavat syövän vaarallisuutta sekä valmistavat yhteisöä ja yksilöä taisteluun sitä vastaan. Kokonaisuutena journalismi siis kuvaa syövän vihollisena, jota vastaan taistellaan lääketieteen keinoin ja hoito on matka, jonka päämääränä on paraneminen. Tutkielmassa pohditaan kehysanalyysin tuloksen kautta myös terveysjournalismin tehtäviä. Alan teorioissa toistuu kolmijako, joka oli havaittavissa myös tässä aineistoanalyysissa. Kolmijaon perusteella voidaan terveysjournalismin tehtävinä nähdä sairauden uhan hallinta tieteen avulla, yksilön elämän hallinnan tukeminen ja sairastamisen yhteisvastuullisuuden ylläpito.