Draamakasvatuksen vaikutukset oppilaan tunne- ja vuorovaikutustaitoihin

Abstract

Tässä kirjallisuuteen perustuvassa teoreettisessa tutkielmassa perehdyn draamakasvatuksen ja lapsen tunne- ja vuorovaikutustaitojen väliseen yhteyteen. On tutkittu, että näiden kahden välillä on huomattavissa selkeää yhteyttä, sillä kuten taide yleensä koskettaa ihmisiä jollain tapaa, koskettaa draamakin. Draaman kautta saatavat vahvat tunnekokemukset muokkaavat omia tunnetaitoja parempaan suuntaan ja koska draamassa tehdään paljon asioita yhdessä, tällöin myös sosiaaliset vuorovaikutustaidot pääsevät luonnollisesti kehittymään.

Yhä teknologisoituvammassa maailmassa tunne- ja vuorovaikutustaitojen merkitys on korostunut. Tuntuu, että ihmisten välinen aito kohtaaminen on vähentynyt ja ne ovat korvaantuneet teknologisilla yhteydenpitosovelluksilla. Aito läsnäolo ja kohtaaminen ovat katoamassa oleva ”luonnonvara”, ja koen, että kouluilla on kotien lisäksi suurin vastuu pitää huolta myös aidon vuorovaikutuksen säilymisestä ja ylläpitämisestä. Kouluissa onkin havahduttu tähän, ja uudessa 2014 vuoden perusopetuksen opetussuunnitelmassa mainitaan, että opetuksen tulisi sisältää erilaisissa ympäristöissä toimimista sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoja harjoittavia osa-alueita. Näitä taitoja ei kuitenkaan voi opettaa ihan tuosta noin vain, vaan opettajan tulee olla myös itse tietoinen omista toimintatavoistaan, oman vuorovaikutuksensa laadusta ja tunteidensa ilmaisemisesta. Häkämiehen (2005) mukaan opettaja itse on nimittäin oppilaille kuin peili näiden asioiden opettamisessa ja oppimisessa. Myös draama antaa osallistujilleen peilin, josta tämä voi tarkastella niin itseään, omia tunteitaan ja omaa arvomaailmaansa.

Tämän tutkimuksen myötä totean, että draamalla on paljon positiivisia vaikutuksia lasten sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen kehittymiseen, tunteiden säätelyyn ja empatiakyvyn lisääntymiseen. Sillä on vaikutusta myös luokan yleiseen ilmapiiriin, oppilaiden hyvinvointiin ja yksilölliseen kehitykseen, motivaation kasvamiseen ja yleiseen viihtyvyyteen. (Puhakka, 2008; Joronen ym., 2011; Rusanen, 2014 & Heyward, 2010.)

Tämän tutkielman avulla myös pyrin tuomaan draamakasvatusta parempaan tietoisuuteen. Häkämiehen (2005) sanomisia mukaillen, nykyisen yksilökeskeisen elämän takia meillä ihmisillä on tarve olla yhteydessä, olla osallinen, kokea ja jakaa yhdessä. Draama antaa täydellisen mahdollisuuden tarkastella itseä ja toisia ja maailmaa monesta eri näkökulmasta. Draaman kautta koettava eläytyvä ymmärrys tarkoittaa toiseuden autonomian hyväksymistä eli kohtaamista. Moniarvoisessa maailmassa eläytymisen taito on se taito, jota tarvitaan siihen, että ihmislajimme pysyy elossa tulevaisuudessakin.