”Mä haluan pelata jotain toista peliä” : hyödylliset käytettävyystestausmenetelmät 5–6-vuotiaiden lasten kanssa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan hyödyllisiä käytettävyystestausmenetelmiä 5–6-vuotiaiden lasten kanssa. Kun luodaan lapsille suunnattuja ohjelmistoja, on syytä ottaa lapset mukaan niin suunnittelu- kuin testausvaiheeseen. Käytettävyystestauksen avulla syntyy parasta jälkeä silloin, kun tuotetta testaavat käyttäjät, jotka sitä tulisivat muutenkin käyttämään. Lasten kanssa työskenneltäessä on kuitenkin oltava erityisen huolellinen ja otettava huomioon lasten erityispiirteet ja -tarpeet.

Tässä kvalitatiivisessa tutkimuksessa tarkastellaan käytettävyystestausmenetelmiä aluksi kirjallisuuden kautta, valitaan sen perusteella kaksi merkittävää menetelmää, joita testataan käytännössä, ja lopuksi verrataan näiden menetelmien tuloksia. Tutkimuskysymykseksi tässä tutkimuksessa nousee, mitkä käytettävyystestausmenetelmät sopivat pienten lasten kanssa käytettäväksi, ja miten niistä saadut tulokset eroavat toisistaan. Tämä tutkimus toteutettiin osana kansainvälistä UMSIC-projektia, jossa kehitettiin avoimeen lähdekoodiin perustuvaa musiikillista oppimisympäristöä. Tutkimusta varten järjestettiin käytettävyystestauksia 5–6-vuotiaiden lasten kanssa oululaisissa päiväkodeissa.

Käytettävyystestaukset toteutettiin yksilö- ja paritestauksina, joissa käytettävyystestausmenetelminä käytettiin aktiivisen väliintulon ja ääneenajattelun yhdistelmää ja vertaisopetusta. Vertailemalla näitä kahta menetelmää on selvitetty kumpi käytettävyystestausmenetelmä mahdollistaa laajemmat käytettävyysongelmalöydökset. Tutkimuksessa on evaluoitu myös lasten ääneenajattelua käytettävyystestauksen aikana, sillä ääneenajattelulla päästään parempaan ymmärrykseen ongelmista ja niiden syistä, lisäksi menetelmä on perinteinen ja hyvä keino omien mielipiteiden ilmaisuun.

Tutkimustulokset osoittavat, että ei ole olemassa yhtä oikeaa menetelmää lasten kanssa tehtävään käytettävyystestaukseen. Molempien käytettyjen testausmenetelmien todettiin olevan varteenotettava vaihtoehto, ja eri vertailujen kautta käytettävyysongelmia löytyi yhtä paljon kummankin käytettävyysmenetelmän avulla. Keskiarvollisesti vertaisopetuksen avulla saadaan selville enemmän käytettävyysongelmia, ja tämän avulla myös lapset antavat enemmän verbaalisia kommentteja. Lasten kanssa tehtävään käytettävyystestaukseen vaikuttaa usea tekijä, eikä voida antaa täydellisiä ohjeita siihen, mikä olisi oikea tapa menetellä. Tätä tutkimusta voidaan pitää kuitenkin hyvänä ohjeistuksena tuleviin lasten kanssa tehtäviin käytettävyystestauksiin. Tämä tutkimus vahvisti jo alalla olevia tuloksia vertaisopetuksen hyödyllisyydestä ja ääneenajattelun haasteista pienten lasten kanssa.