Matkailu on murhe ja mahdollisuus : Suomen matkailuelinkeino Talouselämä-lehdessä 1930–1970-luvuilla

Abstract

Matkailuelinkeinon merkitys osana suomalaista talouselämää on vahvistunut kansainvälisen ja kotimaisen matkailun kasvun johdosta. Matkailun taloudellisen merkityksen lisääntyminen ei ole kuitenkaan samassa suhteessa vahvistanut elinkeinon saamaa julkisuuskuvaa. Pro gradu -tutkielmassani käsittelin talousjournalismin välittämää kuvaa suomalaisesta matkailuelinkeinosta 1930–1970-luvuilla. Lähdeaineisto koostui Talouselämä -lehden matkailuaiheisista kirjoituksista, joista etsin vastausta kysymykseen mitä oli suomalainen matkailuelinkeino lehden matkailuaiheisten kirjoitusten esittämien sisältöjen pohjalta. Lisäksi hain vastauksia siihen, millä tavoin matkailua ja matkailuelinkeinoa tuotiin lehdessä esille, millaisiin asiayhteyksiin matkailu kirjoituksissa liitettiin sekä millaisena matkailun asema ja tehtävä nähtiin osana suomalaista talouselämää. Lisäksi selvitin, sisältyikö kirjoituksiin mahdollisesti erityisiä tavoitteita, asenteita tai käsityksiä matkailuelinkeinoa kohtaan ja tapahtuiko niissä muutoksia tarkastelujakson aikana. Työn tutkimusmenetelminä käytin laadullista sisällönanalyysia sekä retorista diskurssianalyysiä. Keskeisenä tutkimustuloksena nousi esiin matkailuelinkeinon jäsentymättömyys omana selkeänä toimialana, mikä on ollut vaikuttamassa alan heikkoon arvostukseen ja julkisuuskuvaan. Matkailua on totuttu tarkastelemaan matkailijan näkökulmasta ja matkailupalveluja tuottavien näkökulma on jäänyt vähäiseksi, mikä ei ole edesauttanut matkailuelinkeinon kokonaisuuden hahmottamista. Lisäksi matkailuelinkeino on koostunut useista eri palvelusisällöistä, jotka ovat määrittyneet matkailijan näkökulmasta. Tämä on ollut omiaan lisäämään erillisyyden mielikuvaa. Vaikka matkailuelinkeinon kokonaisuus oli heikosti hahmotettu, nähtiin matkailu siitä huolimatta positiivisena, mahdollisuuksia täynnä olevana tulevaisuuden toimialana. Matkailua arvostettiin ja sen mahdollisuuksiin uskottiin sen tuoman taloudellisen merkityksen vuoksi. Matkailuelinkeinoon kohdistetut kriittiset puheenvuorot liittyivät sen saamaan julkiseen tukeen ja niiden käyttötarkoituksiin. Matkailuinvestointien suuruus ja niiden mielekkyys herättivät keskustelua, samoin kuin niiden alueellinen kohdentuminen. 1970-luvulta lähtien matkailuelinkeinoon liittyvä kirjoittelu sai osakseen myös sensaatiohakuisia, matkailuelinkeinon merkitystä kärjekkäästi kyseenalaistavia kirjoituksia.