Menneisyys identiteettipolitiikan välineenä : talvisodan representaatiot suomalaisissa sanomalehdissä vuosina 1999–2000 ja 2009–2010 diskurssianalyyttisestä näkökulmasta

Abstract

Käsitys menneestä eli historiakuva rakentuu arjessa erilaisista lähteistä kuten lehdistä, elokuvista, kirjoista ja suvun tarinoista. Historiakuvaa ohjaa historiaesitysten lisäksi yhteisömme historiakulttuuri eli tapa katsoa menneisyyttä. Antamalla menneelle merkityksiä rakennamme historiallista identiteettiämme. Median esitykset menneestä pyrkivät vaikuttamaan identiteettiimme. Tässä tutkimuksessa tarkastelin suomalaisille usein merkittävää historiallisen identiteetin osaa, talvisotaa. Analysoin suomalaisten sanomalehtien harjoittamaa historiapolitiikkaa ja lehtien historiaesityksiä eli representaatioita talvisodasta. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millaisia talvisodan representaatioita suomalaiset sanomalehdet tarjosivat 2000-luvulla, mitä tavoitteita lehdillä oli historiaesityksissään ja tapahtuiko 2000-luvulla ajallista muutosta esityksissä. Aineistona tutkimuksessani oli Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa, Vasemmistoliiton pää-äänenkannattaja Kansan Uutiset ja puoluepoliittisesti sitoutumaton Helsingin Sanomat. Valitsin aineiston siten, että se edustaisi mahdollisesti erilaisia tulkintoja sodasta. Ajallinen rajaus tutkimuksessani tapahtui otannalla, joka keskittyi talvisodan alkamis- ja päättymispäivän 60- ja 70-vuotispäivien lähiviikoille. Kustakin lehdestä oli aineistoa vuosilta 1999–2000 ja 2009–2010. Tutkimukseni sijoittuu historian- ja viestinnäntutkimuksen rajapintaan; mediahistorian, kulttuurisen muistin, historiakulttuurin ja uuden sotahistorian tutkimuskentille. Tarkastelin aineistoa metodisesti sisällönanalyysin ja Norman Faircloughin edustaman kriittisen diskurssianalyysin teorioiden avulla. Faircloughin teorian mukaan mediaesitykset luovat representaatioita menneestä ja rakentavat rooleja ja identiteettejä eri ryhmille. Diskurssit ovat sosiaalisia käytäntöjä, jotka määrittävät tapaa puhua menneestä ja siihen liittyviä merkityksiä. Diskurssien esittäminen on valtakamppailua oikeudesta määrittää historiallista identiteettiä. Tutkimuksessani nousi esiin kolme tapaa tulkita talvisotaa; itsenäisyystaisteluna, tragediana ja osana kansainvälistä politiikkaa. Hallitsevin tapa vuosina 1999–2000 oli 1990-luvun uuspatrioottisen ilmapiirin mukainen nationalistinen tulkinta. Siinä talvisota nähtiin Suomen sankarillisena itsenäisyystaisteluna. Sodan näkeminen globaalina tragediana sai enemmän sijaa vuosina 2009–2010, mikä voi kertoa diskursiivisesta ja kulttuurisesta muutoksesta. Tämä muutos olisi merkittävä jatkotutkimusaihe. Kolmas pienempään rooliin jäänyt tapa oli tulkita sotaa kansainvälisenä politiikkana. Talvisodan historiakuva riippui lehtien ideologisista taustoista ja historiakulttuurista. Tutkimuksessani selvisi, että sanomalehdet käyttivät menneisyyttä vaikuttaakseen ajankohtaiseen politiikkaan. Menneisyyden merkitykset olivat riippuvaisia nykyisyyden tavoitteista ja tulevaisuuden odotuksista. Talvisodan ”totuudesta” kiisteltiin vielä 2000-luvullakin.