Perheryhmäkodista itsenäistyvän yksin tulleen pakolaisnuoren identiteetin rakentuminen

Abstract

Identiteetti määrittää yksilön paikkaa maailmassa. Se rakentuu yksilön suhteesta itseensä, sosiaaliseen ympäristöönsä sekä kulttuuriinsa. Identiteetti heijastaa yksilön käsitystä itsestään vuorovaikutussuhteiden kautta. Identiteetti muovautuu läpi elämän, mutta Eriksonin psykososiaalinen teoria ajoittaa identiteetin eheytymisen nuoruuteen.

Yksin ilman huoltajaa alaikäisenä maahan tulleet pakolaisnuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa olevia. He ovat joutuneet jättämään kotimaansa, ja lisäksi he ovat usein menettäneet läheisimmät ihmissuhteensa tai ainakin joutuvat elää erossa perheestään. Traumaattiset kokemukset vaikuttavat kehityksen etenemiseen ja sen myötä myös identiteetin rakentumiseen. Yhdistelemällä vanhaa ja uutta kulttuuria sekä löytämällä tasapaino kahden kulttuurin väliltä pakolainen voi muodostaa sopusointuisen ja toimivan identiteetin.

Kandidaatin tutkielmani tavoitteena oli selvittää, miten pakolaistausta vaikuttaa nuoren itsenäistymiseen ja identiteetin rakentumiseen vieraassa kulttuurissa sekä millä tasolla nuoren identiteetin rakentuminen on perheryhmäkodista itsenäistymisen vaiheessa. Tutkimuksessa keskityttiin yksin tulleen nuoren identiteetin rakentumiseen siten, että tarkasteltiin nuoren omia kokemuksia itsenäistymisestä, pakolaisuudesta sekä separaatiokokemuksesta, ja pohdittiin niiden vaikutuksia identiteetin rakentumiseen. Tutkimus on laadullinen, tutkimusmenetelmä on klassinen kuvaileva tapaustutkimus ja metodina käytettiin teemahaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin kahta perheryhmäkodista pois muuttanutta yksin tullutta pakolaisnuorta.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että sekä itsenäistyminen että pakolaiskokemukset vaikuttavat yksin tulleen nuoren identiteetin rakentumiseen. Pakolaisuuden vaikutuksista suurimpana nähdään separaatiokokemus, jonka haastatellut nuoret kokivat vaikeana. Toisaalta hyvä sosiaalinen verkosto on auttanut nuoria selviytymään, vaikka heillä ei ole ollut yhteyttä perheisiinsä. Itsenäistyminen vaikutti identiteetin rakentumiseen positiivisesti, sillä nuoret kokivat sen lisäävän vastuuntuntoa ja oman elämän hallintaa.

Tutkimusta varten haastatellut nuoret olivat sopeutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan verrattain hyvin. Tulosten perusteella nuoret hakevat vielä paikkaansa maailmassa, ja sen vuoksi heidät voidaan lukea Marcian identiteettiteorian etsivän identiteetin vaiheeseen. Nuorten identiteetin rakentumisessa oli havaittavissa kehittyneitä eheään identiteettiin viittaavia tekijöitä, mutta myös niitä seikkoja, joiden vuoksi identiteetin lopullinen eheytyminen ei vielä kyseisten nuorten kohdalla ole mahdollista.