Die Verwendung literarischer Texte im Fremdsprachenunterricht : Wie sehen Fremdsprachenlehrer die Rolle von Literatur als Teil des Unterrichts?

Abstract

In dieser Pro-Gradu-Arbeit wird die Verwendung literarischer Texte im finnischen Fremdsprachenunterricht untersucht. Im Mittelpunkt der Arbeit stehen die Meinungen einiger Fremdsprachenlehrer zur Literatur als Lehrmaterial. Mit dem Begriff Literatur ist ausschließlich die schöne Literatur gemeint, während die Fachliteratur in dieser Arbeit nicht behandelt wird.

Der Theorieteil der Arbeit ist dreiteilig: Zuerst werden der Begriff und der Bereich Literatur erörtert. Danach werden die finnischen Rahmenlehrpläne vorgestellt und in Hinsicht auf die Verwendung der Literatur analysiert. Hier zeigt sich, dass die Rahmenlehrpläne die Literaturverwendung nicht fordern und dass der Begriff Literatur in den Grundlagen für Fremdsprachen nicht erwähnt wird. Im dritten Teil werden die Vorteile der Literatur gezeigt, wobei sprachliche, kulturelle und weitere Aspekte berücksichtigt werden. Unter den weiteren Aspekten wird vor allem der motivierende Faktor der Literatur betrachtet. Auch die Auswahl der im Unterricht zu behandelnden Texte wird erörtert. Nach dem Theorieteil werden die Durchführung der Forschung, die Pilotforschung, das Forschungsmaterial und die früheren Forschungen zum Thema vorgestellt.

Im Herbst 2017 wurde eine Pilotforschung über das Thema Literatur im Fremdsprachenunterricht durchgeführt. Das Forschungsmaterial wurde anhand eines schriftlichen Fragebogens gesammelt. Für die Pilotforschung wurden vier Fremd- und vier Muttersprachenlehrer befragt. Die Untersuchung zeigte, dass die Rolle der Literatur im finnischen Fremdsprachenunterricht gering ist. Die Pilotforschung hat aber nicht nur Antworten gegeben, sondern viele neue Fragen gestellt, die in dieser Pro-Gradu-Arbeit beantwortet werden.

Das Forschungsmaterial dieser vorliegenden Arbeit besteht aus vier Einzelinterviews, die im Frühling 2018 geführt wurden. Die Interviewten sind Fremdsprachenlehrer, die Deutsch und weitere Fremdsprachen unterrichten. Sie arbeiten in verschiedenen Schulen und auf verschiedenen Schulstufen. Die Antworten der befragten Lehrer wurden mithilfe der qualitativen Inhaltsanalyse untersucht. Der Kern der Analyse lag am Vergleich: die Antworten wurden sowohl miteinander als auch mit den Ergebnissen der Pilotforschung verglichen.

Die Ergebnisse der Forschung sind den Ergebnissen der Pilotforschung ähnlich. Die Lehrer halten die Literatur für nützlich, aber auch für so problematisch, dass die Literatur kaum verwendet wird. Als die größten Herausforderungen haben sie die ungenügenden Sprachkenntnisse der Lerner und den Zeitmangel genannt. Die Antworten zeigen auch, dass die Lehrer sich nicht völlig bewusst sind, was für Vorteile die Literatur in den Unterricht mitbringen kann. Um die Verwendung der Literatur zu fördern, sollte zuerst die Bewusstheit der Lehrer über das Potenzial der Literatur erweitert werden, indem die Literaturverwendung schon in der Lehrerausbildung und in den Rahmenlehrplänen behandelt werden würde.

Literatur bietet viele Möglichkeiten für den Fremdsprachenunterricht. Wie die Forschung zeigt, werden trotz positiver Einstellungen gegenüber der Verwendung von Literatur im Fremdsprachenunterricht diese Möglichkeiten nicht vollständig ausgenutzt. Das Ziel dieser vorliegenden Arbeit ist, das Potenzial der Literatur aufzuzeigen und damit die Verwendung der Literatur im finnischen Fremdsprachenunterricht zu fördern.

Tarkastelen maisterintutkielmassani kaunokirjallisuuden käyttöä vieraiden kielten opetuksessa. Tutkielmassani viittaan kaunokirjallisuuteen lyhyesti termillä kirjallisuus. Vaikka tietokirjallisuudella on eittämättä paikkansa kieltenoppimisessa, ei tietokirjallisuus ole osa tämän työn tutkimusaihetta.

Tutkielman teoriapohja on kolmiosainen. Ensimmäiseksi tarkastelun kohteena on kirjallisuuden kenttä: Mitä kirjallisuus tarkoittaa? Miten kirjallisuutta voidaan jaotella? Millainen suhde kirjallisuudella on kieleen ja kulttuuriin? Toisessa osassa tarkastelen nykyisten opetussuunnitelmien sisältöjä kirjallisuuden näkökulmasta. Kolmannessa osassa esittelen kirjallisuuden tarjoamia mahdollisuuksia kieltenopetuksen kannalta. Oppimisvaikutukset on jaettu kielellisiin, kulttuurisiin ja muihin aspekteihin, joista jälkimmäisessä kategoriassa etenkin kirjallisuus motivaattorina on keskeisessä asemassa. Teoriaosan jälkeen esittelen tutkimukseni lähtökohdat sekä toteutustavat.

Syksyllä 2017 tein pilottitutkimuksen kirjallisuuden ja kieltenopetuksen suhteesta: keräsin tutkimusmateriaalia kirjallisella kyselylomakkeella, ja kyselyyn vastasi neljä vieraiden kielten ja neljä äidinkielenopettajaa. Tutkimus osoitti, että kirjallisuuden rooli suomalaisessa vieraiden kielten opetuksessa on vähäinen. Vaikka tuolloin tekemäni tutkimus antoi vastauksia moniin kysymyksiin, herätti se samalla liudan uusia kysymyksiä, joihin pyrin maisterintutkielmassani vastaamaan.

Maisterintutkielmani aineisto koostuu neljästä yksilöhaastattelusta, jotka on toteutettu keväällä 2018. Haastattelujen informantit ovat vieraiden kielten opettajia. Heitä yhdistää saksanopettajuus, jonka lisäksi jokainen heistä opettaa myös ainakin yhtä muuta vierasta kieltä. Informantit työskentelevät eri kouluilla ja eri kouluasteilla, minkä seurauksena heidän kokemuksensa opettamisesta ovat erilaisia.

Analysoin tutkimusaineistoni laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Analyysin lähtökohta on vertailu: vertaan informanttien vastauksia sekä toisiinsa että aiemmin pilottitutkimuksessa keräämääni aineistoon.

Tutkimukseni osoittaa, ettei kirjallisuudella juuri ole sijaa suomalaisessa vieraiden kielten opetuksessa. Haastattelemani informantit ovat kaikki hyvin kiinnostuneita kirjallisuudesta. He myös pitävät kirjallisuutta hyödyllisenä kieltenoppimisen kannalta. Vastauksista paljastuu kuitenkin, että kirjallisuutta käytetään opetuksessa vähän. Suurimmiksi ongelmiksi opettajat kertoivat oppilaiden kielitaidon puutteellisuuden sekä ainaisen kiireen niin oppitunneilla kuin opetusta suunniteltaessa. Informanttien vastauksista käy ilmi, että kirjallisuus nähdään varsin yksiulotteisena: kirjallisuuden käyttö muuttuu ajankohtaiseksi vasta, kun oppijan kielitaito on riittävällä tasolla. Osa vastaajista oli lisäksi sitä mieltä, ettei tuota tasoa kouluaikana välttämättä ehditä saavuttaa kuin englannin opetuksessa.

Tekemäni tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että kirjallisuuden käytön tiellä on ennen kaikkea opettajien puutteellinen tietämys kirjallisuuden mahdollisuuksista. Informantit kertoivat, ettei kirjallisuutta käsitelty opettajankoulutuksessa. Myöskään opetussuunnitelmat eivät suoraan ota kantaa kirjallisuuden käyttöön. Jos kirjallisuuden hyötyjä tuotaisiin esiin jo opettajankoulutuksessa ja opetussuunnitelmissa, voitaisiin tilanteeseen vaikuttaa. Samalla myös käsitystä kirjallisuudesta voitaisiin laajentaa: kirjallisuus sopii jokaiselle, ikään ja kielitasoon katsomatta. Kirjallisuus ainoana lähteenä ei ole oikotie oppimistuloksiin. Sen sijaan kirjallisuus on loistava tapa täydentää muita, jo käytössä olevia oppimateriaaleja. Tutkimukseni tavoite on omalta osaltaan edistää kirjallisuuden käyttöä nostamalla esiin sitä valtavaa potentiaalia, joka on suomalaisessa kieltenopetuksessa jäänyt taka-alalle.