Kosketuksen merkitys varhaisissa vuorovaikutussuhteissa

Abstract

Kandidaatintyössäni tutkin kosketuksen merkitystä varhaisissa vuorovaikutussuhteissa. Käsittelen työssäni kosketuksen pedagogisia hyötyjä varhaiskasvatuksessa ja pohdin myös mitä haasteita kosketuksen vieminen varhaiskasvatuksen kentälle voi aiheuttaa. Kosketuksesta puhuminen kasvatuksen parissa ei ole yleinen puheenaihe, eikä sitä aina osata yhdistää osaksi laadukasta varhaiskasvatusta. Pieni lapsi tarvitsee osakseen hellyyttä, turvaa ja lämpöä, jotta tämä voi kehittyä kokonaisvaltaisesti. Tutkielmani toteutin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja lähteinä toimivat pääsääntöisesti kosketukseen ja lapsen kasvuun viittaavat teokset.

Keskeisiä käsitteitä kandidaatintyössäni ovat kosketus ja kiintymyssuhdetoria. Kosketus on tuttu fyysisenä käsitteenä, mutta sillä on myös laajempi merkitys ihmisen henkiselle terveydelle. Etenkin lapselle kosketus ja hellyyden saaminen ovat elinehto. Kiintymyssuhdeteoria liittyy vahvasti kosketuksen käsitteeseen. Pieni lapsi tarvitsee lähelleen turvallisen kasvattajan, joka on sensitiivinen ja vastaa lapsen tarpeisiin.

Tutkielmani aikana kosketuksen tärkeä merkitys varhaisissa vuorovaikutussuhteissa vahvistui vahvistumistaan. Kosketuksen merkitys ja tarve nähdään erilaisena eri kasvatusinstituutioissa ja maailmalla. On pitkälti kasvattajista ja päättäjistä kiinni, miten kosketukseen kasvatuksessa suhtaudutaan ja koetaanko se tärkeäksi. Kosketuksen pedagoginen merkitys kasvatuksessa nousi tutkielmassani erittäin tärkeäksi lapsen normaalin kehityksen kannalta. Kosketusta on helppo toteuttaa varhaiskasvatuksessa, kunhan sille annetaan mahdollisuus ja sovitaan yhteisistä pelisäännöistä kasvattajien kesken.