Koululiikuntamuodoista epämieluisin : miten lisätä myönteisiä koululiikuntakokemuksia hiihdosta?

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miksi hiihto on useille alakoulun oppilaille epämieluisa koululiikuntamuoto. Tavoitteena oli löytää keinoja, joilla voidaan lisätä myönteisiä hiihtokokemuksia koululiikunnassa. Saatuja tietoja voidaan soveltaa myös muiden liikuntalajien opetukseen ja saada koululiikunnassa oppilaille myönteisempiä kokemuksia liikkumisesta.

Tutkimus on laadullinen, fenomenologista ja fenomenografista tutkimusotetta yhdistävä tapaustutkimus, jossa on myös määrällinen osuus. Tutkimukseen osallistui 64 viides- ja kuudesluokkalaista tyttöä ja poikaa oululaisesta alakoulusta. Tutkimusaineisto kerättiin toukokuussa 2015. Epämieluisimman lajin selvittämiseksi kerättiin kaikilta oppilailta määrällinen kyselylomakeaineisto, joka käsiteltiin taulukoimalla Excel-tiedostona. Hiihdon epämieluisuuden syiden selvittämiseksi kerättiin haastatteluaineisto yhdeksältä oppilaalta, joille hiihto oli epämieluisin koululiikuntalaji. Samalla selvitettiin, mitkä tekijät ovat tuottaneet mieluisia kokemuksia hiihdosta ja mitä toiveita oppilailla on hiihdonopetuksesta. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Kyselylomakeaineistosta ilmeni, että oppilaille epämieluisin koululiikuntalaji on maastohiihto. Haastatteluaineistosta selvisi, että hiihdon epämieluisuutta aiheuttavat tekijät jakautuivat sisäisiin tekijöihin, joita olivat riittämättömät pätevyydenkokemukset, autonomian puute ja epämiellyttävät fyysiset tuntemukset, sekä ulkoisiin tekijöihin, joita olivat ympäristö, välineet ja olosuhteet, opettaja ja opetussisältö sekä muiden oppilaiden käyttäytyminen. Mieluisia kokemuksia hiihdosta olivat tuottaneet ulkoiset olosuhteet, hiihtotuntien sisältö, sosiaaliset seikat ja suurempi autonomia hiihtotuntien ulkopuolella. Oppilaiden toiveet hiihtotunneista liittyivät opetuksen toteutukseen, tunteisiin ja olosuhteisiin.

Tutkimustulokset osoittivat, että oppilaiden riittävään hiihtotekniikan osaamiseen tulisi kiinnittää huomiota ja hiihtoympäristöön sekä hiihtotuntien sisältöön pyrkiä tuomaan vaihtelua. Tutkielman tuloksia voi parhaiten hyödyntää tutkimuskoulussa hiihdonopetuksen kehittämiseen, mutta ne tarjoavat näkökulman hiihdonopetuksen mielekkyyden tarkasteluun myös muissa alakouluissa.