Sääntely ja riskienhallinta pankkisektorilla

Abstract

Luottolaitosdirektiivi (CRD IV) ja EU:n vakavaraisuusasetus (CRR) ovat keinoja, joilla pankkisektorin sääntely-, valvonta- ja riskienhallintapaketti, Basel III, on tuotu lainsäädäntöön. Sekä luottolaitosdirektiiviä että vakavaraisuusasetusta ollaan uudistamassa, ja uudistetun lainsäädännön on tarkoitus tuoda viimeisimmät Basel III -elementit lainsäädäntöön. Uudistukset ovat kuitenkin niin merkittäviä, että on alettu puhumaan Basel IV -uudistuksesta. Tutkielmassa selvitetään Basel IV -uudistuksen taustaa ja sisältöä yleisellä tasolla. Tutkielma tehdään toimeksiantona Kuntarahoitukselle. Siinä selvitetään, miten sääntelyuudistukset voisivat vaikuttaa Kuntarahoituksen johdannaisriskien laskentatapoihin.

Tutkielmassa käsitellään sääntelyä ja sen muutoksia historiallisesta perspektiivistä, sekä pohditaan teemaa myös teorianäkökulmasta. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat epäsymmetrinen informaatio ja valtioiden tarjoamat turvaverkot. Sääntelyn historian lisäksi tutkielmassa kuvaillaan sääntelyn nykytilaa ja tulevaisuutta. Sääntelyn nykytilaan luodaan yleiskatsaus Basel III -säädösten ja makrovakauspolitiikan avulla, ja tulevan sääntelyn eli Basel IV -uudistuksen pääpiirteet käydään läpi. Basel IV on lähinnä normeja ja säädöksiä siitä, miten Basel III:sta tulisi soveltaa tulevaisuudessa. Kyse on oikeastaan Basel III:n uudistuksista eikä kokonaan uudesta sääntelykehikosta. Tavoitteena Basel IV:ssä on erityisesti pienentää riskipainotettujen saamisten laskentatapojen vaihtelevuutta, mikä helpottaisi pankkien keskinäistä vertailua.

Tutkielman case-osuudessa selvitetään, miten tulevat sääntelymuutokset voisivat vaikuttaa Kuntarahoituksen johdannaisriskien laskentatapoihin. Aineistona käytetään Kuntarahoituksen luomaa keinotekoista havaintoaineistoa, eikä se siten sisällä salassa pidettävää tietoa. Kiinnostuksen kohteena on vastapuoliriskin määrittely ja sen laskeminen. Vastapuoliriskiin varaudutaan varaamalla omaa pääomaa, jonka määrän arvioimiseksi lasketaan niin kutsuttu vastuuarvo. Havainnoista valitaan yksi esimerkkiryhmä, jolle lasketaan vastapuoliriskin vastuuarvo Baselin pankkivalvontakomitean (2014) esittämällä vastapuoliriskin standardimenetelmällä (Standardised Approach for Counterparty Credit Risk, SA-CCR). Menetelmä on uusi, eikä se ole vielä osa lainsäädäntöä.

Kun vastapuoliriskin vastuuarvo lasketaan esimerkissä uudella standardimenetelmällä, muuttuu tulos nykyisin käytössä olevaan menetelmään verrattuna melko paljon. Uudella standardimenetelmällä esimerkkiryhmän vastuuarvo kasvaa 137 % eli sääntely kiristyy huomattavasti. Laskutavat eroavat toisistaan merkittävästi, joten syitä suurelle muutokselle voi olla useita. Esimerkkilaskelmassa käytetään vain yhtä johdannaisportfolion osaa, joten tuloksia ei voida suoraan yleistää koskemaan koko portfoliota. Sen lisäksi on otettava huomioon, että vastapuoliriskin standardimenetelmä ei vielä ole osa lainsäädäntöä. Näin ollen sen lopullinen muoto ja soveltaminen voivat vielä muuttua.