Musiikki sosiaalisena käytäntönä ja lapsen hyvinvoinnin edistäjänä

Abstract

Tutkielmani on integroiva kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastelen aiemman kirjallisuuden pohjalta, millaisia merkityksiä musiikki saa lastenkulttuurissa ja millaisena musiikin rooli näyttäytyy lapsen hyvinvoinnin edistäjänä. Tutkielmani aiheen valintaan ovat vaikuttaneet sekä omat kiinnostuksenkohteeni että tutkimuksen tekovaiheen aikaan esiin noussut keskustelu musiikkikasvatuksen roolista varhaiskasvatuksessa.

Olen hyödyntänyt tutkimusaiheeseen syventyäkseni sosiokulttuurisia teorioita, etenkin Bronfenbrennerin ekologista teoriaa, jossa korostuu yksilön ja ympäristön välinen vuorovaikutus sekä praksiaalista musiikkikasvatusfilosofiaa, jossa musiikki nähdään sosiokulttuurisena käytäntönä. Olen kokenut teoreettisen viitekehyksen asettamisen olennaisena myös aiheen laajuuden vuoksi, sillä tutkielmani sivuaa varhaiskasvatuksen lisäksi musiikin- ja kulttuurintutkimuksen alueita. Tarkastelen musiikin ja hyvinvoinnin suhdetta paitsi varhaiskasvatuksen kontekstissa, myös laajemmin lastenkulttuurin ja lasten yhteisöjen kautta.

Musiikin ja hyvinvoinnin välinen suhde ei ole tutkimuskohteena täysin ongelmaton — mutta ei toisaalta myöskään mahdoton. Omana pyrkimyksenäni on ollut tuoda varhaiskasvatuksen kentälle uusia näkökulmia musiikin ja ihmisen välisen suhteen tarkasteluun. Toivon, että tutkielmani herättää ajatuksia musiikin asemasta lasten elämässä ja saa pohtimaan musiikin roolia päiväkodeissa, toisin sanoen niissä yhteisöissä, joissa useat suomalaiset lapset viettävät suurimman osan päivästään.