Reaaliaikatutkimus Iin puhekielen muuttumisesta
Millaskangas, Lea (2018-10-03)
L. Millaskangas
03.10.2018
© 2018 Lea Millaskangas. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201810042875
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201810042875
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -työssäni tutkin iiläisten nuorten puhekieltä. Tutkimukseni avulla haluan selvittää, miten iiläisten nuorten puhekieli on muuttunut 37 vuodessa, jolloin Iin puhekieltä edellisen kerran tutkittiin. Vuonna 1981 Teijo Liedes tarkasteli iiläisen puheyhteisön äänne- ja muoto-opillisia kielenpiirteitä, jotka ovat samoja kuin omassa tutkimuksessani. Lisäksi vertailen informanttieni puhujaprofiileja toisiinsa.
Tutkimuskysymykseni koskee sitä, millainen on iiläisen nuorison puhekieli tänä päivänä. Vertaan tuloksiani niin vuoden 1981 tuloksiin kuin yleisiin nykypuhekielen suuntauksiin. Keskeisessä osassa on Oulun seudun murre, jonka avulla muodostan informanteilleni murteellisuusprosentteja ja tutkin yksittäisten kielenpiirteiden murteellisten varianttien prosentuaalisia esiintymisiä. Toisen tutkimuskysymykseni avulla vertailen informanttieni puhujaprofiileja toisiinsa niin, että pyrin löytämään heitä yhdistäviä ja erottavia piirteitä. Lisäksi erittelen erilaisia kielenpiirteiden innovaatioita.
Metodeiltaan tutkimukseni oli variationistinen sosiolingvistiikan mukainen reaaliaikainen trenditutkimus. Taustamuuttujina informanteillani olivat koulutausta, vanhempien murretausta sekä sukupuoli. Aineistonkeruumenetelmäni oli haastattelu. Tutkimusta varten haastattelin kymmentä iiläistä nuorta, joiden ikä vaihteli 11 ja 18 vuoden välillä.
Tarkkailemani kielenpiirteet olivat inessiivin pääte, ts-yhtymä, yleiskielen d:n vastineet, jälkitavujen A-loppuiset vokaaliyhtymät, yleisgeminaatio, svaavokaali, olla-, tulla- ja mennä-verbien pikapuhemuodot, monikon 1. persoonan persoonapäätteet preesensissä ja imperfektissä sekä yksikön 1. ja 2. persoonan pronominit nominatiivissa ja obliikvisijoissa.
Tutkimustuloksissa käy ilmi, että Iissä on menossa tietynlainen yleiskielistyminen. Iiläiset nuoret eivät käytä enää juurikaan inessiivissä Oulun murteen mukaista -sA-varianttia, joka vielä vuonna 1981 oli 98-prosenttisesti käytössä. Yleisgeminaatiossa ja svaavokaalin käytössä murteenmukaiset muodot ovat vähentyneet vuodesta 1981.
Innovaatioista selkeimpiä olivat jälkitavujen A-loppuisten vokaaliyhtymien monoftongimuodot, joita tytöt käyttivät poikia enemmän. Oulun vanhan murteen mukainen monikon 1. persoonan pääte preesensissä ja imperfektissä on täysin kadonnut Iistä.
Mikään taustamuuttuja ei yksin näyttänyt selittävän tietyn kielenpiirteen variantteja. Sukupuolittaisia eroja toki löytyi, samoin merkkejä vanhempien murretaustan vaikutuksesta. Taustamuuttujien vaikutus lienee kuitenkin vähäinen.
Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olisi tutkia informanttien puhetta erilaisissa tilanteissa. Samoin kielenpiirteiden analyysi voisi laajentua koskemaan laajempaa nuorisoryhmää, johon sisältyisi myös nuorempia lapsia.
Tutkimuskysymykseni koskee sitä, millainen on iiläisen nuorison puhekieli tänä päivänä. Vertaan tuloksiani niin vuoden 1981 tuloksiin kuin yleisiin nykypuhekielen suuntauksiin. Keskeisessä osassa on Oulun seudun murre, jonka avulla muodostan informanteilleni murteellisuusprosentteja ja tutkin yksittäisten kielenpiirteiden murteellisten varianttien prosentuaalisia esiintymisiä. Toisen tutkimuskysymykseni avulla vertailen informanttieni puhujaprofiileja toisiinsa niin, että pyrin löytämään heitä yhdistäviä ja erottavia piirteitä. Lisäksi erittelen erilaisia kielenpiirteiden innovaatioita.
Metodeiltaan tutkimukseni oli variationistinen sosiolingvistiikan mukainen reaaliaikainen trenditutkimus. Taustamuuttujina informanteillani olivat koulutausta, vanhempien murretausta sekä sukupuoli. Aineistonkeruumenetelmäni oli haastattelu. Tutkimusta varten haastattelin kymmentä iiläistä nuorta, joiden ikä vaihteli 11 ja 18 vuoden välillä.
Tarkkailemani kielenpiirteet olivat inessiivin pääte, ts-yhtymä, yleiskielen d:n vastineet, jälkitavujen A-loppuiset vokaaliyhtymät, yleisgeminaatio, svaavokaali, olla-, tulla- ja mennä-verbien pikapuhemuodot, monikon 1. persoonan persoonapäätteet preesensissä ja imperfektissä sekä yksikön 1. ja 2. persoonan pronominit nominatiivissa ja obliikvisijoissa.
Tutkimustuloksissa käy ilmi, että Iissä on menossa tietynlainen yleiskielistyminen. Iiläiset nuoret eivät käytä enää juurikaan inessiivissä Oulun murteen mukaista -sA-varianttia, joka vielä vuonna 1981 oli 98-prosenttisesti käytössä. Yleisgeminaatiossa ja svaavokaalin käytössä murteenmukaiset muodot ovat vähentyneet vuodesta 1981.
Innovaatioista selkeimpiä olivat jälkitavujen A-loppuisten vokaaliyhtymien monoftongimuodot, joita tytöt käyttivät poikia enemmän. Oulun vanhan murteen mukainen monikon 1. persoonan pääte preesensissä ja imperfektissä on täysin kadonnut Iistä.
Mikään taustamuuttuja ei yksin näyttänyt selittävän tietyn kielenpiirteen variantteja. Sukupuolittaisia eroja toki löytyi, samoin merkkejä vanhempien murretaustan vaikutuksesta. Taustamuuttujien vaikutus lienee kuitenkin vähäinen.
Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olisi tutkia informanttien puhetta erilaisissa tilanteissa. Samoin kielenpiirteiden analyysi voisi laajentua koskemaan laajempaa nuorisoryhmää, johon sisältyisi myös nuorempia lapsia.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [37606]