Äitiystävä : narratiivinen sisällöntutkimus vertaistuen terapeuttisuudesta ja sen merkityksestä äidin psyykkiselle hyvinvoinnille

Abstract

Vanhemmuuteen liittyy haasteita. Erityisesti äideille asetetut niin kulttuuriset kuin henkilökohtaisetkin odotukset ovat omiaan luomaan lisää haasteita. Tutkimukseni kohderyhmä on äidit, jotka osallistuvat viikoittain jonkinlaiseen vertaistoimintaan. Vertaistoimintaa voi esimerkiksi olla jonkin tahon järjestämä tila, jossa äidit voivat kokoontua, ystävien kesken sovittu säännöllinen leikkitapaaminen, tai ohjattu kerho äideille ja lapsille. Tutkimukseni tarkoitus on selvittää, mikä tekee vertaistuesta terapeuttista ja mikä on sen merkitys äitien psyykkiselle hyvinvoinnille. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Mikä tekee vertaistuesta terapeuttista? 2. Millainen merkitys vertaistuella on äitien psyykkiselle hyvinvoinnille? Tutkimukseni alkuun käyn läpi äitiyden historiallisen kehityksen Suomessa, jonka perään referoin äitiydestä tehtyä nykytutkimusta. Tämä on perusteltua, jotta äitiyden käsitteen nykytilanne tulee ymmärretyksi. Tarkastelen tutkimukseni alkupuolella myös tutkimuksen kannalta tärkeitä käsitteitä. Ensin vertaistuki, joka lyhyesti määriteltynä tarkoittaa toisen samankaltaisessa elämäntilanteessa olevan ihmisen kanssa jaettua hetkeä, joka perustuu vuorovaikutukseen. Lisäksi käyn läpi psyykkisen hyvinvoinnin eri näkökulmia, terapeuttisuudesta olennaisia elementtejä sekä vertaistuen ytimen, empatian. Käsitteiden läpikäymisen avulla avautuu aineisto selkeämmin ja sisällöntutkimus on perusteellisempi. Tutkimukseni on narratiivinen sisällöntutkimus. Aineisto koostuu äitien kirjoittamista tarinoista, jotka käsittelevät heidän kokemuksia vertaistuesta. Aineiston keräsin osittain itse laadullisen tutkimuskurssin tehtävän yhteydessä, toisen osan sain Vanhempien Akatemian ilmoittelun avulla. Olen käyttänyt johtoajatuksena Polkinhornen (1988) näkemystä narratiivisuudesta, eli että narratiivisuus yksilötasolla mahdollistaa ihmisen käsittää, missä hän elämässään on ja mihin hän on matkalla. Käytin analyysissani Tuomen ja Sarajärven (2018) esittelemää aineistolähtöistä ja induktiivista analyysitapaa, jossa aineisto ensin luetaan useaan otteeseen. Sen jälkeen aineisto redusoidaan eli pelkistetään, ryhmitellään ja lopuksi luodaan teoreettiset käsitteet. Analyysini pohjalta loin vertaistuen terapeuttisuudesta kertovat käsitteet: emotionaalinen helpotus, psykososiaalinen hyvinvointi ja käytännön apu. Nämä käsitteet kuvaavat vertaistuen terapeuttisuutta ja sen merkitystä äitien psyykkiselle hyvinvoinnille. Lisäksi käsittelin äitien vertaistukitilanteita heidän lähikehityksen vyöhykkeenä (Vygotsky). Lähikehityksen vyöhyke mahdollistaa uuden oppimisen, taitojen karttumisen ja kehittymisen kokeneemman ohjauksessa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Tutkimukseni mukaan vertaistuella on mahdollista ylläpitää äitien psyykkistä hyvinvointia. Vertaistuen terapeuttisuus perustui muun muassa samaistumisen kokemukseen, uusien näkökulmien syntymiseen suhteessa omiin haasteisiin, tunteeseen, että toinen äiti kuuntelee eikä tuomitse, jaettuihin neuvoihin ja empatiaan. Vertaistuki sisältää samantyyppisen vuorovaikutuksella hoitamisen elementin kuin terapia ja synnyttää emotionaalisen helpotuksen. Lisäksi erilaiset käytännön neuvot ja apu saivat kiitosta. Tämän tiedon nojalla äitien vertaistukitilanteet voivat parhaimmillaan olla eräänlaista matalan kynnyksen terapiaa ja näin ollen ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä.