Moniaistinen taidekasvatus lapsen itsetunnon kehityksen tukena varhaiskasvatuksessa
Holappa, Niina (2018-07-10)
N. Holappa
10.07.2018
© 2018 Niina Holappa. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201807122621
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201807122621
Tiivistelmä
Kandidaatintutkielmani käsittelee moniaistisuutta varhaiskasvatuksen taidekasvatuksessa. Tutkin moniaistisen työskentelyn vaikutuksia lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukemisen näkökulmasta. Kokonaisvaltainen kehitys on aiheena valtavan laaja, joten nostan sieltä fokukseen erityisesti lapsen itsetunnon tukemisen.
Tutkimuskysymykseni on siis: kuinka moniaistinen taidekasvatus voi tukea 3–5-vuotiaan lapsen itsetunnon kehitystä? Pohdin kysymystä uuden varhaiskasvatussuunnitelman hengessä.
Tutkimusmenetelmänä käytän kirjallisuuskatsausta ajankohtaisista aiheeseeni liittyvistä teoksista. Pääasiallisena suomenkielisenä lähteenäni käytän Musta tuntuu punaiselta! Kuvataiteellinen toiminta varhaisiässä -kirjaa (2014), jonka ovat toimittaneet Rusanen, Kuusela, Rintakorpi ja Torkki. Teos tarjoaa kattavan ja ajanmukaisen katsauksen pienten lasten taidekasvatukseen, niin sen teoriaan kuin käytäntöönkin. Teoksessa huomioidaan moniaistisuus osana työskentelytapoja. Tutkielmassani tärkeät raamit antaa varhaiskasvatussuunnitelma ja pohtiessani sen taidekasvatuksellisia sisältöjä ja tapoja toteuttaa niitä, tutkin Ahosen uutta Vasun käyttöopasta (2017). Koiviston väitöskirjatutkimuksesta Yksilöllistä huomiota arkisissa tilanteissa — Päiväkodin toimintakulttuurin kehittäminen lasten itsetuntoa vahvistavaksi (2007) löysin omaan tutkimukseeni teoriapohjaa.
Tutkielmassani selvisi, että moniaistinen taidekasvatus tukee omalta osaltaan hyvin lapsen itsetunnon kehitystä, kun se on pedagogisesti hyvin suunniteltua, toteutettua ja ohjattu lapsen yksilölliset tarpeet huomioon ottaen. Lapsen itsetunto vahvistuu, kun hän saa säännöllisesti onnistumisen kokemuksia. Moniaistiseen työskentelytapaan pohjautuvan taidekasvatuksen tulee siis olla pitkäkestoista, ja mieluummin päivittäiseen toimintaan sisällytettyä, kuin sarja lyhyitä tuokioita.
Tutkimuskysymykseni on siis: kuinka moniaistinen taidekasvatus voi tukea 3–5-vuotiaan lapsen itsetunnon kehitystä? Pohdin kysymystä uuden varhaiskasvatussuunnitelman hengessä.
Tutkimusmenetelmänä käytän kirjallisuuskatsausta ajankohtaisista aiheeseeni liittyvistä teoksista. Pääasiallisena suomenkielisenä lähteenäni käytän Musta tuntuu punaiselta! Kuvataiteellinen toiminta varhaisiässä -kirjaa (2014), jonka ovat toimittaneet Rusanen, Kuusela, Rintakorpi ja Torkki. Teos tarjoaa kattavan ja ajanmukaisen katsauksen pienten lasten taidekasvatukseen, niin sen teoriaan kuin käytäntöönkin. Teoksessa huomioidaan moniaistisuus osana työskentelytapoja. Tutkielmassani tärkeät raamit antaa varhaiskasvatussuunnitelma ja pohtiessani sen taidekasvatuksellisia sisältöjä ja tapoja toteuttaa niitä, tutkin Ahosen uutta Vasun käyttöopasta (2017). Koiviston väitöskirjatutkimuksesta Yksilöllistä huomiota arkisissa tilanteissa — Päiväkodin toimintakulttuurin kehittäminen lasten itsetuntoa vahvistavaksi (2007) löysin omaan tutkimukseeni teoriapohjaa.
Tutkielmassani selvisi, että moniaistinen taidekasvatus tukee omalta osaltaan hyvin lapsen itsetunnon kehitystä, kun se on pedagogisesti hyvin suunniteltua, toteutettua ja ohjattu lapsen yksilölliset tarpeet huomioon ottaen. Lapsen itsetunto vahvistuu, kun hän saa säännöllisesti onnistumisen kokemuksia. Moniaistiseen työskentelytapaan pohjautuvan taidekasvatuksen tulee siis olla pitkäkestoista, ja mieluummin päivittäiseen toimintaan sisällytettyä, kuin sarja lyhyitä tuokioita.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34617]