Häpeän merkitys ja tunnekasvatuksen keinot häpeän tunteiden käsittelemisessä

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee häpeää, jonka viitekehyksessä tarkastellaan myös tunteiden, tunteidensäätelytaitojen ja tunnekasvatuksen merkitystä sekä koulun että opettajan näkökulmasta. Kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, mikä merkitys häpeän tunteella on yksilön kehitykselle ja mikä merkitys koulussa tapahtuvalla tunnekasvatuksella on kyseisten tunteiden käsittelemisessä. Aiheen valintaan on vaikuttanut aiheen ajankohtaisuus: tunnetaidot ovat olleet pitkään osa kasvatustieteellistä tutkimusta ja tunnekasvatus on otettu huomioon Opetushallituksen laatimissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Häpeä puolestaan on eräs ihmisyyteen kuuluvista tunteista, joka on ilmennyt koulukontekstissa koulurangaistusten ja -kiusaamisen myötä. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa siitä, mikä merkitys häpeällä on ja mitkä tekijät vaikuttavat sen kehittymiseen ja ilmenemiseen.

Ensimmäinen tutkimuskysymys on: Mikä on häpeän tunteen merkitys yksilön kehitykselle? Toinen tutkimusta syventävä tutkimuskysymys on: Millainen merkitys koulun tunnekasvatuksella ja tunteidensäätelytaidoilla on häpeän tunteiden käsittelemisessä? Tutkielmassa hyödynnetään menetelmänä kuvailevaa synteesiä tekevää narratiivista kirjallisuuskatsausta, jonka aineistona on aiempi tutkimuskirjallisuus. Tutkimuksessa on käytetty monipuolisesti sekä suomalaisia että kansainvälisiä lähteitä kriittisesti valikoiden. Tutkielmassa käsitellään tunteiden merkitystä, tunteidensäätelytaitoja, häpeää ja tunnekasvatusta työlle taustan antavina peruskäsitteinä.

Tutkielmassa ilmenee, miten häpeän tunne kehittyy lapsuudessa vanhempien ja muiden tärkeiden ihmisten välisissä vuorovaikutussuhteissa toisesta ikävuodesta alkaen. Jotkut ihmiset ovat herkempiä häpeän kokemiselle, kun taas toisilla on enemmän sopeutumiskykyä eli resilienssiä, vastustuskykyä ja taipuisuutta. Tunteen syntymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat perinnöllisten ja synnynnäisten taipumusten lisäksi elämänkokemukset. Häpeää voidaan tarkastella itsetietoisesta ja moraalisesta näkökulmasta. Itsetietoiseen näkökulmaan liittyy ajatus itsereflektiosta ja itsearvioinnista, jolloin tunteen kivuliaat tuntemukset johtuvat itsestä tehdyistä kielteisistä tulkinnoista. Moraalinen näkökulma tulkitsee häpeän johtavan itsenäisen moraalisen harkinnan kehittymiseen. Häpeää voidaan tarkastella myös sisäsyntyisen ja ulkosyntyisen häpeän näkökulmasta. Tunne on itsessään universaali monisäikeinen ilmiö, jonka tulkinta vaihtelee kuitenkin jonkin verran kulttuurien sisällä ja kulttuurista toiseen. Jatkuvasta itseen kohdistetusta häpeästä kärsivien ihmisten on todettu olevan alttiimpia psykologiseen oireiluun.

Erilaisiin tunteisiin törmää väistämättä vilkkaassa ja värikkäässä koulukontekstissa. Kouluissa on yhä enemmän tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn vaikeuksia omaavia lapsia, jotka haastavat etsimään koululuokkiin uusia käytänteitä. Tunnekasvatus on huomioitu opetussuunnitelmassa, mutta siitä huolimatta se saattaa tiedollisen opetuksen rinnalla unohtua ja jäädä syrjään. Sisäisten ja tunne-elämän vaikeuksien kanssa kamppaileminen voi johtaa osaamisen ja oppimisen ilon katoamiseen sekä koulumotivaation heikkenemiseen, jolloin lapsi ei kykene käymään koulua omien taitojensa mukaisesti. Koulunkäyntiin liittyvät vaikeudet voivat myös johtaa helposti masennukseen, haluttomuuteen, ahdistuneisuuteen ja sosiaaliseen välttämiseen, käytöshäiriöihin sekä asteittain voimistuvaan syrjäytymiseen. Koulun tunnekasvatuksen toteutustapa on pitkälti riippuvainen opettajasta, jonka antama malli, tunnekielen käyttäminen ja kuuntelutaidot toimivat tärkeässä roolissa.