“I’m very sorry to say that I’ve behaved badly” : image repair, public apologies and non-apologies during the Weinstein scandal

Abstract

In late 2017 and early 2018, there was a surge of sexual misconduct allegations directed at hundreds public figures, mostly in The United States. This became commonly known as the so-called Weinstein scandal. This paper provides analysis of some of the public apology statements issued by the people who faced accusations during that scandal. The purpose of the research is to learn what strategies were used in the statements, and how prevalent non-apologies were among them. All in all, 35 statements are analyzed. The analysis reveals that, while expressing remorse and apologizing was the most frequent strategy due to the choice of statements, reducing the apparent offensiveness of the act, reducing the accused person’s apparent responsibility for the act, and offering a corrective action were the next most common strategies that were used. 33 statements contained an apology in some form and 30 of those apologies contained at least one of the eight characteristics of a non-apology. The three most frequent characteristics were a vague or incomplete acknowledgement of the offense, minimizing the offense, and questioning the harm that befell the victim.

Vuoden 2017 loppu- ja vuoden 2018 alkupuolella satoja julkisuuden henkilöitä syytettiin seksuaalisesta häirinnästä, pääosin Yhdysvalloissa. Tämä ilmiö tunnetaan nykyään nimellä Weinstein-skandaali. Tämän tutkielman tarkoitus on tarkastella tuona aikana syytettyjen henkilöiden julkaisemia julkisia anteeksipyyntöjä ja lausuntoja syytöksiinsä liittyen. Analyysi kattaa yhteensä 35 lausuntoa. Analyysi paljasti, että vaikka katumuksen ilmaisu ja anteeksipyyntö olivat yleisimmät strategiat johtuen lausuntojen luonteesta, kolme strategiaa olivat yleisiä: Teon ilmeisen vääryyden tai loukkaavuuden minimointi, syytetyn henkilön vastuullisuuden minimointi ja korvaavan, tai ongelman uusiutumisen estävän teon tai toiminnan tarjoaminen. 33 lausuntoa sisälsi anteeksipyynnön jossain muodossa, ja niistä 30 sisälsi vähintään yhden kahdeksasta pseudoanteeksipyynnön piirteistä. Kolme useimmin ilmenevää piirrettä olivat vajavainen tai epämääräinen kuvaus loukkaavasta teosta, teon loukkaavuuden minimointi ja uhrin kokeman haitan kyseenalaistaminen.