Kiintymyssuhteen ja reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön merkitys adoptiolasten oppimiselle

Abstract

Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on tarkastella kiintymyssuhteen ja reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön merkitystä adoptiolasten oppimiselle kirjallisuuskatsauksen avulla. Tutkielma pyrkii ensin selittämään kiintymyssuhteen käsitteen monipuolisesti hyödyntäen sekä vanhoja että uudempia lähteitä, jonka jälkeen huomio suunnataan reaktiiviseen kiintymyssuhdehäiriöön ja sen ilmenemiseen adoptiolapsilla. Lopussa pyritään selittämään, mikä merkitys adoptiolasten reaktiivisella kiintymyssuhdehäiriöllä on oppimiseen sivuten samalla sitä, millä tavalla turvallinen kiintymyssuhde mahdollistaa lapsen oppimisen. Näihin tavoitteisiin pyritään vastaamaan kolmen tutkimuskysymyksen avulla: 1. Miten kiintymyssuhde vaikuttaa lapsen hyvinvointiin ja sitä kautta epäsuorasti lapsen oppimiseen? 2. Mikä on reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö ja miten se ilmenee lapsilla? 3. Miten reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö vaikuttaa adoptiolasten oppimiseen?

Tutkielmassa kiintymyssuhde-termiä pyritään hahmottamaan kahden kuuluisimman teoreetikon töitä tarkastellen. John Bowlby osoitti tutkimuksissaan, että kiintymyssuhteen muodostaminen on biologinen, primäärinen tarve ja sen eväämisellä on haitallisia seurauksia lapsen hyvinvoinnille. Mary Ainsworth taas jatkoi Bowlbyn mallista todeten, että ensisijaisen hoitajan kyvyllä vastata lapsen tarpeisiin on merkitystä sille, miten lapsi oppii luottamaan tähän ja vastaavasti myös muihin ihmisiin. Hän kehitti myös mallin, jonka mukaan lapset pystyttiin jaottelemaan kiintymyssuhdetyyppiensä mukaan turvallisesti kiintyneisiin sekä turvattomasti kiintyneisiin. Vaikka Ainsworthin ja Bowlbyn tutkimukset toimivat edelleen pohjana myös nykypäivän kiintymyssuhdetutkimukselle, on uudenaikaisempi tutkimus nostanut esille kiintymyssuhteen monimutkaisuuden ja siten todennut, että Ainsworthin ja Bowlbyn esittämät, suhteellisen yksinkertaiset mallit eivät vastaa koko totuutta kiintymyssuhteen luonteesta.

Tutkimuksessa tarkoituksena on valottaa niitä syitä, joiden takia adoptiolapset ovat kognitiivisesti ja sosiaalisesti jäljessä ikätovereitaan ja näin ollen myös heidän oppimisensa vaikeutuu. Deprivaatiosta, eli puutteellisista mahdollisuuksista muodostaa sosiaalisia kontakteja, juontava reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö on tällä hetkellä yksi tunnistetuimmista syistä näiden vaikeuksien takana. On ajateltu, että turvallisesti kiintyneen lapsen kognitiiviset ja sosiaaliset kyvyt voivat kehittyä tämän kiintymyssuhteen tarjoamien kokemusten ja mahdollisuuksien kautta, edesauttaen näin oppimisvalmiuksia. Adoptiolapsilta taas usein puuttuu tämä mahdollisuus johtuen heidän historiastaan erilaisissa laitosoloissa, joissa sosiaaliset suhteet ovat usein puutteellisia. Näin ollen myös adoptiolasten oppimisvalmiudet kärsivät ja he tarvitsevat enemmän tukea adoption jälkeisessä kouluelämässä.

The goal of this thesis is to consider attachment and reactive attachment disorder in relation to internationally adopted children and their learning. This thesis starts by explaining the concept of attachment, using old and more recent sources to ensure a thorough picture of the matter. It then moves on to analyze reactive attachment disorder and how it can be seen in internationally adopted children. Finally, this thesis strives to uncover the link between reactive attachment disorder and learning while also discussing the possible ways a safe attachment can influence children’s learning. There are three research questions in this thesis, which aim to help meet the goals set above: 1. How does attachment influence a child’s wellbeing and therefore indirectly one’s learning? 2. What is reactive attachment disorder and how does it show on adopted children? 3. How does reactive attachment disorder affect adopted childrens learning?

In this thesis, the concept of attachment is explained with the help of two groundbreaking theorists. John Bowlby emphasized in his studies that attachment is a biological, primary need of a human being and depriving this need can have harmful effects to a child’s wellbeing. Mary Ainsworth continued Bowlby’s efforts by explaining that the abilities of a primary care-giver to answer to her child’s needs influences the ways in which the child learns to trust the caregiver as well as other people. Ainsworth also developed a model that enables researchers to divide children into categories according to the type of their attachment. Although the studies of Ainsworth and Bowlby still work as a base for attachment research nowadays, recent studies have pointed out the complexity of attachment, suggesting that the rather simplistic models of the two do not fully present attachment as it is understood today.

This study aims to research why adopted children’s social and cognitive skills are not as developed as the skills of their non-adopted peers, making it harder for them to learn as effectively as their peers. Reactive attachment disorder, that develops due to deprivation, in another words the lack of possibilities to form social contacts, is suggested to be one of the main reasons behind the phenomenon mentioned above. Children with safe attachment patterns are able to develop their social and cognitive skills due to this relationship whereas adopted children often lack the possibilities to form these kinds of relationships due to their institutionalized background. Therefore, the readiness of adopted children to learn suffers and they require more assistance after adoption when entering school life.